the Blog

Suomen kilpailukyky ei ole kiinni palkkatasosta

sunnuntai, 25.08.2013 klo 21:54/ Antti Hautamäki

Keskustelu keskitetystä palkkaratkaisusta on kiihtynyt kesän aikana. Teollisuus, EK ja useat ekonomistit ja poliitikot ovat toistaneet toistamistaan että Suomen kilpailukyky riippuu nyt aivan ratkaisevasti maltillisista palkankorotuksista. Voi hyvinkin olla totta, että näin vaikean taloussuhdanteen aikana ei ole varaa palkankorotuksiin. Mutta keskustelu matalista palkankorotuksista – jopa nollalinjasta - ratkaisuna kilpailukykymme ongelmiin on täysin metsässä.

 

Monilta taisi jäädä huomaamatta Sampo-konsernin konsernijohtajan Kari Stadighin osavuosikatsauksen yhteydessä esittämät kriittiset huomiot. Stadighin mukaan kotimainen keskustelu on juuttunut aivan tarpeettomasti palkkoihin. ”On aivan sama korotetaanko palkkoja esimerkiksi 0.2 tai 0.5 prosenttia” (HS 8.8.2013). Olennaista on hänen mukaansa, miten yksityisten yritysten muut kuut nousevat. Hän viittaa tässä eläke- ja sosiaaliturvamaksuihin.

Kilpailukykymme ei ole tosiaankaan kiinni 0,5 % palkankorotuksista!

 

 

Pertti Haaparanta ja monet muut ekonomistit ovat korostaneet että palkkatasomme ei nyt sanottavasti poikkea EU:n keskitasosta.  Palkkojen pienet muutokset eivät tätä tilannetta muuta. Palkkojen alentaminen olisi päinvastoin haitallista, koska se veisi kotimaista kysyntää alaspäin – ja juuri kotimainen kysyntä on pitänyt talouden pyöriä pyörimässä vaikka vientiteollisuus onkin vähentänyt työvoimaansa. Suomessa ei voida lähteä kilpailemaan kehittyvien talouksien kanssa hinnoilla, koska meillä tuotantokustannukset ovat joka tapauksessa aivan eri luokkaa.

 

Kilpailukykymme perusongelmana on riittävän houkuttelevien tuotteiden puuttuminen – yhdistyneenä heikkoon markkinointiosaamiseen. Nyt tarvitaan innovaatioita kaikilla elinkeinoelämän alueilla mutta erityisesti teollisuudessa. Perinteisen tuotannon alueella kilpailu on kiristynyt äärimmilleen ja halpamaat ottavat markkinat polkemalla hintoja. On luotava uutta.

 

Suomen vahvuutena ovat korkea osaamisen taso, korkea teknologian taso ja tuotannon hyvä laatu. Näistä vahvuuksista on nyt väännettävä uusia tuotteita ja palveluita. Innovaatiotoimintaa tulee suunnata myös prosessien kehittämiseen, minkä kautta parannetaan tuottavuutta. Samalla on kehitettävä liiketoimintainnovaatioita, eli kehitettävä uusia tapoja saada tuotteet asiakkaille.

 

Voittokaava on ”uudet tuotteet ja uudet prosessit ja uudet liiketoimintamallit”

 

Näistä asioista pitää nyt ruveta keskustelemaan. Palkkakysymyksellä siirretään huomio pois ydinasioista. Tuntuu siltä että teollisuudelle ja EK:lle on ideologia tärkeämpää kuin reaalitalous. Poliitikkojen on ainakin katseltava tulevaisuuteen.

 

 

 

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi