the Blog

Yliopistojen rahoitus turvattava - hallitus metropolin asialla

sunnuntai, 16.03.2008 klo 11:58/ Antti Hautamäki

Yliopistojen rahoitus puhututtaa jatkuvasti. Hallituksen kehysriihessä päätettiin lisätä innovaatioyliopiston perusrahoitusta 100 miljoonalla eurolla. Muille yliopistoille jäi jaettavaa 30 miljoonaa euroa. Kehysriihen rahoituslinja ei ole kestävä, jos haluamme turvata maamme kilpailukyvyn ja tasapainoisen alueellisen kehityksen.

Innovaatioyliopiston erityisasemaa perustellaan sen merkityksellä yritysten innovaatiotoiminnalle. Ei voi kiistää, etteikö sopiva yhdistelmä tekniikkaa, liiketoimintaosaamista ja teollista muotoilua toisi merkittävää osaamista yrityksille. Mutta tämä ei mitenkään riitä turvaamaan yritystemme kilpailukykyä. Tämä johtuu siitä, että aivan uudenlaiset asiat nousevat innovaatiotoiminnan piiriin.   Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla olevan innovaatiostrategian lähtökohtana on näkemys laajasta innovaatiopolitiikasta. Sen mukaan tärkeitä innovaatioita ovat erilaiset liiketoimintamalleihin, palveluihin ja toimintamalleihin liittyvät innovaatiot.

Aivan keskeistä on myös innovaatiotoiminnan painopisteen siirtyminen teknologisesta kehittelystä asiakkaiden, kuluttajien ja käyttäjien kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuvaan innovointiin. Tästä laajasta innovaatiopolitiikasta seuraa, että tuloksellinen innovaatiotoiminta edellyttää laaja-alaista tietopohjaa, jossa keskeisessä asemassa ovat käyttäytymistieteet, psykologia, antropologia, kulttuuritutkimus, viestintä, sosiologia ja monet muut humanistiset ja yhteiskuntatieteet. Lisäksi merkittäviä aluevaltauksia on odotettavissa life science -alueelta. Etualelle astuu siis tutkimustoiminta, jota harjoitetaan innovaatioyliopiston ulkopuolella, perinteisissä laaja-alaisissa yliopistoissa.  

Maan tasapainoinen kehitys edellyttää, että maassa on korkealuokkaiseen tutkimukseen yltäviä yliopistoja metropolialueen ulkopuolellakin. Emme voi kuvitella että Oulun seutu, Pirkanmaa, Keski-Suomi tai Varsinais-Suomi voisivat muodostua houkutteleviksi innovaatiokeskittymiksi ilman huippuluokan yliopistoja ja korkeakouluja. Maan tasapainoinen kehittäminen ei kuitenkaan edellytä nykyisenkaltaista korkeakouluverkostoa. Laatu on tärkeämpää kuin määrä ja siksi olen esittänyt 4-5 korkeatasoisen tutkimusyliopiston muodostamista Suomeen.  

Näin siis innovaatiotoiminnan luonteen muuttuminen ja maan tasapainoisen kehittämisen tavoite molemmat puoltavat merkittävää lisärahoitusta koko yliopistokentälle. Kehysriihen päätökset ilmentävät vanhanaikaista ajattelua uudesta globaalista taloudesta, jossa etualalle nousevat dynaamiset, korkean osaamisen tihentymät, jossa on hyvät edellytykset osaamisperustaiselle, kuluttajakeskeiselle innovaatiotoiminnalle.   

En voi olla viittaamatta aikaisempiin blogeihini, joissa olen ehdottanut eräissä valtion osakkuusyhtiöissä olevien osakkeiden myymistä ja rahojen käyttämistä korkeakoulujen kehittämiseen. Toinen malli voisi olla Antti Blåfieldin ajatus valtion osakkeiden siirtämistä yliopistojen peruspääomaksi.  Kehysriihessä nostettiin esiin kysymys yliopistojen peruspääomasta. Innovaatioyliopiston säätiölle luvataan valtion rahoja 500 miljoonaa jos elinkeinoelämä sijoittaa 200 miljoonaa. Kehysriihessä luvattiin nyt siirtää muille yliopistoilla valtion varoja samassa suhteessa, jos ne saavat yksityistä pääomaa. Tämä tarjous on voimassa vuoteen 2010 saakka. Hesarin mukaan pääministeri Vanhasen näkee että tässä on luotu yliopistoille intressi kerätä yksityistä rahaa.   

Tämä "tarjous" on torjuttu eri tahoilla. Valitettavasti tässä kritiikissä on niputettu yliopistojen hallintomalli ja rahastot yhteen. Itse pidän tarjousta sinänsä hyvänä ideana, johon on heti tartuttava. Kaikilla merkittävillä kansainvälisillä yliopistoilla on omia rahastoja, peruspääomaa, joiden tuotolla voidaan yliopistoa kehittää. Yksityisen rahan saaminen on kuitenkin kovan työn takana. Eräs argumentti yliopistoille on vedota paikallisiin yrityksiin ja rakentaa tiivistää yhteistyötä yliopiston ja elinkeinoelämän välillä. Tässä testataan paikallista sosiaalista pääomaa ja yritysten sitoutumista alueensa kehittämiseen. Itse en usko, että yritykset asettavat mitään muita ehtoja rahoitukselleen kuin että yliopistojen pitää hoitaa hyvin perustehtävänsä: opetus ja tutkimus. Muut ehdot voidaan hyvillä perusteilla torjua.  

Sunnuntain Hesarissa (16.3.) Jyväskylän yliopiston professori Pekka Neittaanmäki kehottaa yliopistoja tarttumaan tähän "tarjoukseen". Hänen mukaansa osalla yliopistoista on varakkaat säätiöt, ja valmius ottaa vastaan valtion tarjous.  Neittaanmäki toteaa myös että maakunnissa ei ole helppo saada suuria lahjoituksia, joten tarjousta tulisi kohtuullistaa niin että muut yliopistot pääsisivät valtion pääomittamiseen mukaan lievemmin ehdoin. Jos omarahoitusosuus olisi vaikka 10 tai 15 % prosenttia, voisivat yliopistot kasvattaa valtion tuella merkittäviäkin pääomia. Neittaanmäki pitää tarjouksen takarajaa 2010 liian tiukkana. Jos takaraja siirrettäisiin vuoteen 2012, niin yliopistot ja paikalliset yritykset ehtisivät reagoida ja valmistella rahoitusta. Kannatettavia ehdotuksia.  

On selvitettävä edellyttääkö rahastojen muodostaminen säätiöpohjaiseen hallintomalliin siirtymistä yliopistoissa. Ja edelleen, onko innovaatioyliopiston hallintomalli ainoa säätiömalli, joka tulee kysymykseen. Antti Blåfield arvostelee kirjoituksessaan (HS 15.3.) innovaatioyliopiston hallintomallia hallituksen täyttämisellä ulkopuolisilla jäsenillä: valtion ja yritysten edustajilla. Tämä hävittäisi yliopistojen autonomian. Paljon tietysti riippuu säätiön hallituksen ja yliopiston johdon tehtävistä ja toimivallasta. Autonomia edellyttää, että yliopiston johto saa tehdä kollegiaalisesti päätökset nimityksistä, tiedekunnista, laitoksista ja oppiaineista. Säätiön hallituksen tehtävä on oikeastaan vain valita rehtori ja hyväksyä toiminta- ja taloussuunnitelmat rehtorin esityksestä. Ei säätiömalli tarkoita automaattisesti yksityistämistä ja autonomian loppumista. Se voi myös lisätä autonomiaa, jos toimivallat osataan määritellä viisaasti. Näitä kysymyksiä pitää nyt avoimesti pohtia.   

Tärkeintä on kehittää koko korkeakoulujärjestelmäämme, tehostaa sen rakennetta ja ennen kaikkea nostaa opetuksen ja tutkimuksen laatua kautta linjan. Yliopistot tarvitsevat lisää perusrahoitusta opetukseen ja pitkäjänteiseen tutkimustoimintaan. Tämä on ydinasia. Olisi suuri virhe kehittää vain yhtä yliopista ja suosia vain pääkaupunkiseutua.   

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi   


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi