the Blog

Onko innovaatioyliopisto sivistysyliopisto?

lauantai, 29.03.2008 klo 23:11/ Antti Hautamäki

Onko innovaatioyliopisto sivistysyliopisto? Entä voiko säätiömuotoinen yliopisto olla sivistysyliopisto? Nämä kysymykset ovat nousseet esille viime viikkojen yliopistokiistassa, joka koskee yliopistojen rahoitusta ja hallintomallia.  

Teknillisen korkeakoulun rehtori Matti Pursula puolusta Helsingin sanomissa 29.3. innovaatioyliopiston säätiömallia. Hänen mukaansa säätiömalli ei vaaranna tieteen ja taiteen autonomiaa innovaatioyliopistossa. Mielestäni Pursulan kirjoituksen mielenkiintoisin argumentti liittyy innovaatioyliopiston sivistyksellisyyteen. Ensinnäkin hän toteaa, että innovaatioyliopiston ensisijaiset tehtävät ovat tieteellinen tutkimus ja korkein opetus. Kyseessä ei ole innovaatiotoimintaan keskittyvä yliopisto.

Näin Pursula on itse asiassa samoilla linjoilla kuin minä. Itse olen edustanut kantaa, että koko innovaatioyliopisto termi pitäisi hylätä, koska yliopiston tehtävänä on tutkimus ja opetus, innovaatiot taas tehdään yrityksissä.  

Pursulan toinen argumentti on filosofisempi: kaupallinen, tekninen ja taideteollinen koulutus ja tutkimus ovat sivistystä siinä missä teologia, historia tai filosofia. Tämä argumentti nojaa käsitykseen, jonka mukaan kaikki tutkimus on ihmishengen jalostusta ja siksi kulttuuria.  

Tässä pitää kuitenkin mennä syvemmälle tieteen tehtäviin. Asiaa voidaan lähestyä tieteellisen tiedon arvosta. Tiedolla ja erityisesti sen tavoittelulla on itseisarvoa: on arvokasta tietää ja pyrkiä tietoon totuuden itsensä takia. Vaikka tieteellä onkin aina ollut käytännöllistä merkitystä (esim. lääketiede, matematiikka ja fysiikka), niin tieteen harjoittamisen perimmäinen oikeutus on perustunut totuuden arvostamiseen. Ihmisen onni on totuuden mietiskelyssä.  Vasta uudella ajalla alettiin tieteen käytännöllistä puolta korostamaan (mm. Francis Bacon). Teollinen vallankumous osoitti vihdoin tieteen suuren merkityksen tuotannolle.

Tosiasiassa vasta toisen maailmansodan jälkeen tieteen vaikutus talouskasvun sai vakuuttavaa evidenssiä taloustieteessä ja tieteen harjoittamista alettiin arvioida sen taloudellisen merkityksen kannalta. Tässä Yhdysvallat näyttää olleen pioneeri. Tässä katsannossa tiedolla on välinearvo. Tähän ajattelulle antoi lisäpontta amerikkalainen pragmatismi, joka painotti, että tiedon merkitys on sen käytännöllisissä vaikutuksissa. 

Saksalainen filosofi Jürgen Habermas esitti kuuluissa artikkelissaan Erkenntnis und Intresse (1968), jaottelun kolmenlaisiin tiedonintresseihin. Tiedon luomista ohjaa tekninen tiedonintressi, jos sillä pyritään ohjaamaan ja kontrolloimaan luonnon ja yhteiskunnan prosesseja. Tekninen tiedonintressi vallitsee tekniikassa, kauppatieteissä ja taideteollisuudessa.  

Habermasin mukaan humanistisia tieteitä taas ohjaa hermeneuttinen tiedonintressi: pyrkimys ymmärtää kulttuuri-ilmiöitä, kommunikaatiota ja ihmistä itseään. Ymmärtäminen ei mahdollista ennustamista ja kontrollia, sen sijaan se välittää meille menneisyytemme. Hermeneutiikalla itsellään tarkoitetaan usein tiedettä tulkinnasta, tai (historiallisten) tekstien tulkintaa.  

Habermas erottelee vielä kolmannenkin tiedonintressin, jota hän kutsuu emansipatoriseksi intressiksi. Emansipatorinen tutkimus pyrkii vapauttamaan ihmisen hänen mieltään kahlitsevista ideologioista. Siksi kyseessä on kulttuurikriittinen tutkimus. Emansipatorinen tiedonintressi näkyy nykyään esimerkiksi naistutkimuksessa ja "postmarxilaisessa" yhteiskuntatieteessä, joka on viime aikoina voimistunut. Hyvin karkeasti ilmaisten "innovaatioyliopistoa" hallitsee tekninen tiedonintressi.

Perinteisiä sivistysyliopistoja on innoittanut hermeneuttinen tiedonintressi ja hyvin usein myös emansipatorinen tiedonintressi. Innovaatioyliopistosta puuttuvat humanistiset tieteet ja tämä saattaa johtaa praktisen ajattelutavan yliotteeseen tutkimuspolitiikassa.  

Meidän ei tarvitse mennä edes habermasilaisiin ulottuvuuksiin analysoidessamme sivistysyliopistokäsitettä. Mielestäni yksinkertainen jaottelu hyötytutkimukseen ja uteliaisuustutkimukseen antaa jo pohjaa pohdiskelulle. Hyötytutkimuksen perusidea on tutkia ilmiöitä, joilla on suuri käytännöllinen merkitys. Usein siinä on lähtökohtana käytännöllinen ongelma, johon haetaan ratkaisua. Ratkaisun kriteerinä on sen toimivuus, ei niinkään ratkaisun totuudenmukaisuus.  

Uteliaisuustutkimuksen tavoitteena on taas selvittää ilmiö, sen luonne, historia, siinä vaikuttavat lainalaisuudet jne. Tulokset esitetään hypoteeseina ja teorioina joita testataan. Usein uteliaisuustutkimuksella tarkoitetaan perustutkimusta.  Jotta innovaatioyliopisto olisi sivistysyliopisto tässä mielessä, siinä tulisi keskittyä perustutkimukseen, ei vain hyötytutkimukseen. Voisimme puhua tässä tapauksessa teknisen intressin ohjaamasta rajoittuneesta sivistysyliopistosta. Laaja-alainen sivistysyliopisto taas harjoittaa perustutkimusta myös humanistisilla alueilla ja sitä ohjaa teknisen intressin (mm. lääketiede) ohella hermeneuttinen ja emansipatorinen intressi. 

Tulkitsen Pursulan kirjoituksen niin, että hän haluaa tällä sivistysyliopistopainotuksella korostaa perustutkimusta ja sitoutuu rajoittuneen sivistysyliopiston konseptiin. Hyvä näin. Pursulan kirjoitus on tärkeä linjapuheenvuoro, joka toivottavasti hälventää innovaatioyliopistohankkeeseen kohdistuneita epäilyjä.  

Kun puhun laaja-alaisesta sivistysyliopistosta, niin en halua kiistää kuitenkaan sellaisen hyödyllisyyttä. Päinvastoin uskon, että humanistis-yhteiskunnallinen tutkimus on ei-teknisestä intressistään riippumatta kuitenkin erittäin hyödyllistä myös innovaatiotoiminnalle. Jopa kriittinen tutkimus on erittäin merkittävää yhteiskunnan uudistamiselle. Tästä ovat esimerkkinä parhaat naistutkimukset ja eräät uudet suuntaukset liiketaloustieteen piirissä (Akseli Virtasen Biopolitiikan kritiikki).  On huomattavat että tällaista tutkimusta tehdään myös innovaatioyliopisto-kolmikossa, joten ei sekään oli mikään "puhdasoppinen" teknisen intressin "riivaama" opinahjo.  

PS. Yliopistojen rahoituksesta sen verran, että hallituskaudella yliopistojen perusrahoitusta nostetaan noin 200 miljoonalla eurolla ja siitä puolet menee innovaatioyliopistolle (karkea laskelma opetusministeri Sari Sarkomaan mielipidekirjoituksen perusteella, HS 25.3.). Perusrahoitus menee yliopistojen toimintamenoihin, kuten palkkoihin ja vuokriin. Eri kysymys on sitten innovaatioyliopiston säätiön peruspääoman muodostaminen (tavoitteena 700 miljoonaa euroa valtiolta ja yrityksiltä). Sen tuotot riippuvat markkinatilanteesta ja ovat luultavasti 30-70 miljoonaa vuositasolla. Hallitus lupaa pääomittaa muitakin ylipistoja, jos ne valitsevat säätiömuodon. 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi