the Blog

Kari Uusikylä on luuloprofessori ja provokaattori

sunnuntai, 06.04.2008 klo 17:14/ Antti Hautamäki

Professori Kari Uusikylä on tunnettu aktiivisesta julkisesta esiintymisestä. Usein hän tuo esiin raikkaita ajatuksia ja teräviä oivalluksia. Mutta Hesarin Sunnuntaidebatissa hän ampui yli ja ryhtyi provokaattoriksi. 

On totta että huippuyliopisto-termin käyttö innovaatioyliopistohankkeessa oli typerää ja siitä on jo luovuttu. Jokainen yliopistoissa työskentelevä tietää, että huipulle päästään vain kovalla työllä. Tässä ei ole mitään oikotietä eikä rahalla yksin saada huippututkimusta aikaan. Siihen tarvitaan lahjakkuutta, tavatonta työtä ja silti sattuma voi ratkaista kuka tekee loppujen lopuksi tieteellisen läpimurron.  

Tiedetään myös että tutkimuksen vapaus on yksi merkittävimpiä tieteen kukoistuksen ehtoja. Tätä korostetaan myös amerikkalaisissa tutkimusyliopistoissa, joiden maailman maine perustuu juuri ennakkoluulottomaan ja intohimoiseen paneutumiseen tieteen vaikeimpiin ongelmiin. Niiden ratkaisusta on siten lohjennut monen monta Nobel palkintoa. Näitä prosesseja  ohjaa uteliaisuus asioita kohtaa riippumatta niiden käytännöllisestä merkityksestä. Silti käytännöllisellä hyödyllä on motivaatiota lisäävä vaikutus, ajatellaan vaikkapa syövän voittamiseen tahtäävä solubiologista tutkimusta. 

Right! Mutta entä mitä Uusikylä ajaa takaa kirjoittaessaan että "uusi uljas yliopisto ottaa mallinsa liikeyrityksistä …. Tutkija-opettajat alistetaan virtuaalisaavutuksiaan raportoiviksi kirjanpitäjiksi"? Tällaisten mielipiteiden takana ei ole Uusikylän huoli tieteestä, vaan inho liiketoimintaa kohtaa. Uusikylä edustaa tässä vanhakantaista "vasemmistolaista" ajattelua, jolle bisneksen tekeminen on pahaa, jota on vastustettava ja joka on vähintäänkin suljettava yliopistojen kampusten ulkopuolelle.  

Bisneksen kiroamisen uhossaan Uusikylä unohtaa olevansa tutkija ja hän rupeaa vääristelemään aivan selviä esityksiä ja lausuntoja. Innovaatioyliopisto syntyy yhdistämällä kolme pienehköä yliopistoa suuremmaksi ja monitieteellisemmäksi kokonaisuudeksi. Samalla yliopiston resursseja lisätään.  Tämä uusi yliopisto tekee teknologiaan, liiketaloustieteisiin ja taideteollisuuteen liittyvää tutkimus- ja opetustyötä. Nämä tutkimuksen alat ovat tärkeitä elinkeinoelämälle. Äärimmäisen kovan globaalin kilpailun oloissa tarvitaan yhä korkeatasoisempaa soveltavaa tutkimusta. Myönnetyillä lisäresursseilla voidaan palkata lisää tutkijoita ja opettajia, nostaa opetuksen ja tutkimuksen laatua ja ajanmukaistaa tutkimuksen infrastruktuuri.

On aivan oikein, että elinkeinoelämäkin panostaa innovaatioyliopiston rahoitukseen ja näin kantaa osaltaan vastuun tieteen kehittämisestä, mistä yritystenkin menestys suurelta osalta riippuu. On myös selvää, että innovaatioyliopistossa ei ole kaikkia tieteenaloja.

Kuten olen aikaisemmissa blogeissani korostanut, elinkeinoelämä tarvitsee kuitenkin humanististen ja yhteiskuntatieteiden tuloksia ja ajattelumalleja. Innovaatioyliopiston tiedepohjan erikoistuneisuus ja sovellusorientoituneisuus ei kuitenkaan oikeuta julistamaan innovaatioyliopistoa "luuloyliopistoksi". 

Tiedekin on vain väline maailman hahmottamiseksi. Tiede on vain yksi hyvän elämän alue, monien muiden kuten elinkeinoelämän ohella. Yritykset tuottavat ruokaa, vaatteita, asuntoja, energiaa, paperia, tietokoneita ja muita hyödyllisiä asioita, joita tutkijatkin tarvitsevat ja joita ilman he kuolevat.

 

Kari Uusikylää voisi kutsua "luuloprofessoriksi", joka kuvittelee että hänen teorioitaan pitää kansan rahoittaa riippumatta niiden hyödyllisyydestä. Yhteiskunnassa, jossa on kasvava määrä eettisesti tärkeitä rahareikiä, joutuu yliopistokin nöyrtymään ja osoittamaan hyödyllisyytensä. Suomen kansa on arvostanut sivistystä ja pitää yllä kahtakymmentä yliopistoa. Jos nyt sitten muodostetaan yksi uusi yliopisto, joka pyrkii palvelemaan elinkeinoelämää, niin tätä voi paheksua vain "luuloprofessori",  joka luulee että elämme edelleen vanhassa mustavalkoisessa maailmassa, jossa bisness on pahaa ja sivistys hyvää.   

palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi