the Blog

Kestävä kehitys edellyttää luovuutta - ei kovenevaa verotusta

sunnuntai, 29.06.2008 klo 16:19/ Antti Hautamäki

Kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseen voidaan pyrkiä useita teitä. Voidaan asetta kieltoja ja pakkoja tai luoda kannustimia ja motiiveja. On luultavaa, että joudutaan käyttämään keppiä ja porkkanaa sopivina yhdistelminä. 

Tämä tematiikka pulpahti esiin Helsingin Sanomissa, kun Tuuli Hirvilammi ja Elina Turunen kirjoittivat vieraskynän sarjassa Kohti kestävää kulutusta (256.2008). Heidän puheenvuoroonsa ennätti reagoida Riikka Niskakari mielipidekirjoituksellaan pari päivää myöhemmin. Molemmat puheenvuorot ovat hyviä ja puuttuvat keskeisiin kysymyksiin. 

Eräänä keskeisenä syynä ilmastonmuutokseen nähdään kulutus. Ihmisten tekevät virheellisiä ostopäätöksiä. Hirvilammen ja Turusen mukaan kuluttaja valitsee usein hinnaltaan edullisimman tuotteen, vaikka se olisi ympäristölle vahingollinen. Siksi tarvitaan sitovia säädöksiä ja julkista hinnanohjausta. Kirjoittajat päätyvät suosittelemaan verotusta ohjauskeinona kestävään elämäntapaan.  Veroprogressiolla leikataan turhaa yksityistä kulutusta pois ja samalla voidaan lisätä julkista kulutusta, esimerkiksi parantamalla hyvinvointipalveluja.

Hirvilammin ja Turusen puheenvuoron huipentumana on ehdotus maksimielintason säätämisestä. Se olisi aineellisen elintason katto, jonka ylittäminen ilmeisesti estettäisiin: "kohtuullisuuden ylittävää kulutusta pyrittäisiin rajoittamaan esimerkiksi veroilla ja säädöksillä".  

Tämän tapaisilla ehdotuksilla ei mielestäni estetä aineellisen kulutuksen kasvua. Ehkä vielä vakavampi ongelma on, että näillä ehdotuksilla luodaan oikeutusta totalitaariselle yhteiskunnalle. Juuri tähän viimeksi mainittuun seikkaan puutuu Niskakari puheenvuorossaan. Pelkään, että veropuheilla ja maksimielintasokatoilla saadaan monet myönteisesti ympäristökysymyksiin suhtautuvat kansalaiset vastustamaan ympäristöliikkeen ehdotuksia. 

Meidän pitäisi tarkastella kulutuskysymystä motiivi- ja hintakysymyksenä, ei niinkään rajoituskysymyksenä. Veroilla on tietysti kysyntää rajoittava vaikutus, mutta se ei johda uudistamaan prosesseja eikä auta kohdistamaan rasitetta oikeaan paikkaan arvoketjussa. Ympäristövaikutukset pitäisi kyetä hinnoittelemaan koko arvoketjussa: raaka-aineissa, energiassa, tuotannossa, jakelussa, tuotteen elinkaaren eri vaiheissa jne. Tarvitsemme sellaisen "ympäristölaskennan", jonka avulla voidaan luotettavasti laskea tuotannontekijöiden ja kulutuksen ekologinen jalanjälki ja ottaa se aina mukaan tuotteen tai raaka-aineen hintaan.

Tuottajien tulee maksaa tietty ympäristömaksu, jollekin kansainvälisesti organisoidulle järjestölle, joka käyttää maksuja haittavaikutusten torjuntaan.  Jos suunnilleen kyetään laskemaan todellisia kustannuksia, niin ympäristön kannalta haitallisten tuotteiden hinnat nousisivat luonnollisella tavalla ilman mitään ylimääräisiä veroja. Tämä johtaisi kuluttajat ja tuottajat etsimään energia- ja materiaalitehokkaampia prosesseja ja tuotteita. Silloin kuluttajien päätökset ohjaisivat aidosti kysyntää: ympäristön kannalta haitalliset tuotteet tulisivat kalliimmaksi kuin ympäristöystävälliset tuotteet.  

Energian ja raaka-aineiden nousevat hinnat ohjaavat jo nyt kulutusta oikeaan suuntaan ilman mitään lisäveroja. Auton käyttö tulee yhä kalliimmaksi polttoaineiden hinnan noustessa. Tämä vähentää liikennettä. Sama ilmiö koskee nyt liikennettä, joka on dramaattisesti vähenemässä.  

Itse kannatan "positiivista" ympäristöajattelua, joka rajoitusten sijaan etsii kannusteita ympäristöystävällisille innovaatioille. Tarvitaan runsaasti teknologisia innovaatioita parantaaksemme energia- ja materiatehokkuutta, korvataksemme uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä uusiutuvilla ja vähentääksemme asumisen ja liikenteen energiatarvetta.  

Innovaatioihin tarvitaan rahaa ja rahaa saadaan nostamalla säästämisastetta. Säästäminen taas edellyttää, että joillakin ihmisillä jää rahaa säästämiseen ja sijoituksiin elämän välttämättömyyksien jälkeen. Jos kaikki "katon" ylimenevä varallisuus verotetaan ja käytetään julkisiin palveluihin, niin pysäytämme innovaatiopyörän, joka on ainoa pelastuksemme ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista. Innovaatiot syntyvät yrityksissä, ei julkisessa hallinnossa. Siksi yhteiskunnassa täytyy olla yksityistä pääomaa.  

Sen sijaan että pakottaisimme kaikki ihmiset veroilla ja säädöksillä toteuttamaan hyviä tavoitteita, meidän on luotava läpinäkyviä arvoketjuja, joissa ekologinen jalanjälki näkyy hinnoissa. Tällöin tuottajien ja kuluttajien omilla valinnoilla edistetään kestävää kehitystä. Tämä tie nojautuu läpinäkyvyyteen ja innovaatioihin, kun taas keskusohjattu yhteiskunta taantuu ja tukee kykenemättömäksi tuottamaan niitä uusia ratkaisuja joita sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja niukkeneviin luonnonvaroihin edellyttää.

palaute: antti@sustainableinnovation.fi


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi