the Blog

Biopolttoaineet ja ruoan hinta - systeemiset kytkennät

lauantai, 12.07.2008 klo 17:33/ Antti Hautamäki

Kestävä kehityksen turvaaminen on äärimmäisen monimutkainen asia. Hyvä tavoite kääntyy yllättävästi itseään vastaan, kuten osoittaa panostaminen biopolttoaineisiin.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on lähdetty korvaamaan öljyä biopolttoaineilla. Nämä edistykselliseltä vaikuttava kehitys on kuitenkin johtanut ruoan hinnan nousemiseen, mikä puolestaan lisää nälkää näkevien määrää. Maailmanpankin tuoreen tutkimuksen mukaan 75 % ruoan hinnan nousemisesta johtuukin teollistuneiden maiden biopolttoainepolitiikasta. Kestävä kehitys kuitenkin edellyttää yhteiskunnan tasapainoista kehittämistä, jossa otetaan huomioon niin luonnon kuin väestönkin tarpeet.  

Biopolttoaineiden tuotannon ja ruoan hinnan yhteenkytkeytyminen on oiva esimerkki systeemistä ilmiöistä. Useat tekijät näyttävät kietoutuvan toisiinsa ja luonto-talous-yhteiskunta-kompleksi on täynnä tuntemattomia kytkentöjä, jotka paljastuvat vasta vähitellen. Verotus on eräs näistä kytkennöistä, josta kirjoitin aikaisempaan blogiin. 

Scientific American kesäkuun numerossa Jefferey D. Sacks kirjoittaa iskevästi ruoan hinnoista. Sacks johtaa Columbia Unversityn Earth Institutea. Vuonna 2006 vehnätonni maksoi $375, mutta maalisuussa 2008 hinta oli jo $900!  Maisin ja riisin hinnat ovat myös nousseet huimaavasti.

Hinnan nousuun on muitakin syitä kuin biopolttoaineisen lisääntyvä kysyntä. Myös kasvava lihan synti Kiinassa nostaa viljan hintaa, koska lisääntyvän lihakarjan syöttäminen vaatii yhä enemmän peltoalaa.  Egypti, Intia ja Vietnam ovat asettaneet riisin viennille rajoituksia, mikä taas näkyy riisin tuonnista riippuvien maiden ruoan hinnassa. Tällöin köyhimmät ihmiset eivät kykene ostamaan tarpeeksi ruokaa henkensä pitimiksi. Juuri tämä ilmiö saattaa johtaa valtavaan nälänhätään, vaikka ruokaa onkin riittävästi maapallolla.  

Sacks esittää neljä toimenpidettä ruoan hintakriisiin.  

1. Afrikan ruoan tuotantoa on lisättävä ja tähän tarvitaan merkittävästi rahoitusta teollistuneilta mailta. Myös uudella teknologialla ja tieteellä voitaisiin ruoan tuotantoa tehostaa, mutta tähänkin köyhät maat tarvitsevat tukea. Tässä tulee kysymykseen paremmin tuottavat siemenet, tukolaisia vastustavat lajikkeet jne. 

2. Yhdysvaltojen tulee lopettaa tukiaiset etanolin tuottamiselle maissista. Keskilännen maissisadosta jo yksi kolmasosa käytetään etanolin valmistukseen.  

3. Maatalouden tutkimukseen tulee panostaa huomattavasti enemmän kun nykyään. Valitettavasti Yhdysvalloissa on leikattu trooppisen maatalouden tutkimusvoimavaroja, juuri kun niitä eniten tarvittaisiin. 

4. YK:n ilmastokonferenssin Balissa esittämä Adaptation Fund pitää todella perustaa, rahoittaa kunnolla ja huolehtia siitä, että rahoja suunnataan todella ruokaan liittyvien riskien hallintaan ja ehkäisyyn ilmaston muutoksen oloissa.  

Tähän listaan voimme lisätä viidennen kohdan, joka koskee meitä suomalaisia ja EU:ta. 

5. EU:n tavoite lisätä biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä 10 %:iin vuoteen 2020 menneessä täytyy arvioida uudelleen. Syynä ei ole vain ruoan hinnan nouseminen vaan myös se, että biopolttoaineen valmistus kuluttaa itsessään huomattavasti energiaa ja sen käyttö kiihdyttää ilmastomuutosta.  

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on epäilemättä ihmiskunnan suurimpia nähtävissä olevia haasteita. Niistä ei selvitä ilman merkittävää panosta ympäristöteknologiaan. Erityisesti tarvitaan monitieteellisiä ja kansainvälisiä tutkimushankkeita, joihin tulisi osallistua tutkijoita lähes kaikista tieteistä. Humanistina painottaisin myös yhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen merkitystä: ilman niiden näkemystä emme ymmärrä ihmisten käyttäytymistä, jotka kuitenkin ratkaisee loppupeleissä ympäristöohjelmien onnistumisen.  

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi