the Blog

Ilmstonmuutos Nyt - maailmanlopun torjuminen nollapäästöillä

lauantai, 23.08.2008 klo 19:21/ Antti Hautamäki

Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta emme tiedä mitä siitä seuraa. Toimittaja Pasi Toiviaisen kirja Ilmastonmuutos Nyt sai minut epätoivoon: elämä muuttuu helvetiksi jos ilmastonmuutos on sitä luokkaa kuin uusimmat tiedearvot olettavat. Maailmanloppu voi olla liian voimakas termi kuvaamaan tulevaa, mutta Toiviainen ei epäröi tarjota "muistiinpanoja maailmanlopusta".  

Kun tartuin Toiviaisen 400-sivuiseen järkäleeseen, ajattelin että, kun tämän luen, niin tiedän enemmän mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Kirja osoittautui moniulotteiseksi kertomukseksi, jossa laajaan fakta-aineistoon kietoutui henkilökohtaisia heräämisiä ja pettymyksiä, kuvauksia median asenteista ja tiedemiesten havainnoista ja pelkotiloista.  

Kirjaa ei varmaan olisi syntynyt, ellei kirjoittaja olisi niin herkkä ja vakava. Ilmastonmuutosta koskevat yhä synkemmiksi käyvät arviot saivat Toiviaisen suorastaan sairastumaan. Toisaalta tästä pohjasta nousi myös se intohimo selvittää mistä oikein on kysymys, joka johti palkitun dokumenttielokuvan Venus-teorian tekemiseen. Tämän dokumentin tekeminen johti hänet tapaamaan maailman johtavia ilmastonmuutoksen tutkijoita Yhdysvalloissa ja Euroopassa. 

Kirjan keskivaiheilla aloin väsyä. Faktaa vyörytettiin lukijan päälle enemmän kuin tämä saattaa sulattaa. Aiheiden skaala on laaja: metsien hiilinielut, aavikoituminen, sateet ja tuulet, pilvien muodostus ja heijastusominaisuudet, merivirrat, metaanipäästöt, jäätiköiden sulaminen, kuivuus, happikato, eläin- ja kasvilajien väheneminen puhumattakaan mitään jääkausista ja pitkistä sykleistä.  

Näitä tietoja kahlatessa tuli filosofina mieleen yhtenäistieteen tarve: nyt olisi kova kysyntä sellaiselle monitieteelliselle tutkimukselle, jossa otettaisiin huomioon kaikki ilmastonmuutokseen vaikuttavat erityisprosessit ja tarkasteltaisiin niitä kokonaisvaltaisesti ja systeemisesti etisen eri prosessien vuorovaikutussuhteita. Toiviainen toteaa liiankin monta kertaa, että ilmastonmuutoksen asiantuntijat eivät tunteneet "naapuritieteen" tuloksia, vaikka ne olisivat olleet televantteja omalle tutkimukselle. Kirja alkaa vetää vastustamattomasti kun siirrytään loppulukuihin ja Gaian toimintaan.

Eräs perusoivallus oli, että asteilla on väliä. Maapallon keskilämpötila on viimeisen 8000 tuhannen vuoden aikana heilahdellut yhden asteen sisällä. Ja nyt ennusteet viittaavat noin 3.5 asteen nousuun tällä vuosisadalla. Pessimistisimmät ennusteet ovat 6 asteen luokkaa. Ensi kuulemalta tämä nousu ei tunnu suurelta, varsinkin kun olemme paikallisesti tottuneet jopa kymmenien asteiden heilahteluihin. Mutta keskilämpötilan nousu ei tarkoita kuumempia kesiä vaan erilaisten systeemisten muutosten käynnistymistä.

Ilmastojärjestelmässä toimivat erilaiset "positiiviset" takaisinkytkennät, jotka kiihdyttävät muutoksia. Esimerkiksi ilmakehän lämpeneminen sulattaa napajäätiköitä, joka lisää makean veden määrää pohjoisilla merialueella, mikä muuttaa merivirtoja, mikä saattaa johtaa Pohjois-Euroopan kylmenemiseen jne.  Kirjan vavahduttavin osa on luku maailmanlopun anatomiasta. Se etenee vuosikymmenestä toiseen ja kirjaa fiktiivisesti keskilämpötilan nousun ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen jäätiköihin, aavikoihin, viljelymaahan, elimiin ja kasveihin - ja ihmiseen. 

”Vuonna 2030 maapallon lämpötilan kirjataan nousseen 1,0 astetta vuoden 1990 tasosta. Viime vuosikymmeninä saavutettujen päästövähennysten ansiosta planeetan lämpenemistahti ei sentään ole enää kiihtynyt. Yleinen ahdinko kuitenkin syvenee. Kuumuuden ja sen myötä vähäisemmän maankosteuden takia viljasadot heikkenevät Afrikan tavoin kaikkialla muuallakin tropiikissa. … Vuoteen 2030 mennessä Tiibetin ylängön eteläreunalla kohoavan Himalajan jäätiköistä on jäljellä enää viidesosa vuosituhannen vaiheen laajuudesta. …. Erityisen paha tilanne ja Afrikassa, joka on jäänyt oman onnensa nojaan enimmän ruoka-avun suuntauduttua Australiaan sekä Latinalaisen Amerikan ja Aasian maihin. … ” 

Tämä pieni poiminta antaa kuvaa maailmanlopusta. Mitä, olenko minäkin hurahtanut kmailmanlopun saarnaajaksi? En voi sulkea sitä ainakaan hyvillä perusteilla mahdollisuuksien ulkopuolelle. Maailmanloppu tarkoittaa: kuivuutta, merenpinnan nousemista, tuulia, viljelykelpoisen maalana pienenemistä, eläin ja kasvilajien kuolemaa, nälänhätää, pakolaisaaltoja, kulkutauteja, väkivalta ja taistelua niukkenevista resursseista. Tämä on teollisen sivilisaatiomme loppu.  

Ihminen ei kuitenkaan sitä lajia, joka menettäisi toivonsa. Toivo = kasvuhuonepäästöjen nollaus vuoteen 2050 mennessä. Tämä on äärimäisen vaativa tavoite, mutta ei mahdoton. Toiviainen on skeptinen kestävän kehityksen ideaa kohtaan. Hänen kritiikkinsä kohdistuu ”jatkuvaan kehittämiseen” ja vähäiseen toimeenpanoon. Kuitenkin hän myöntää että ”ekoteknologian” tiellä on edettävä. Eriteltyään vakuuttavasti bioenergian ongelmia (metsäenergia ja energiakasvit) alkavat vaihtoehdot hahmottua: 

”Nyt heti aurinko- ja tuulivoimaa, lämpöpumpun hyödynnettävää maa- ja vesilämpöä, biokaasua sekä vähäisessä määrin muita bioenergiamuotoja. … Sitten jokusen vuoden kehittelytyön jälkeen voisivat yleistyä merivoiman eri muodot sekä järkevissä määrin fossiilivoiman hiilidioksidin talteenotto, jota voidaan myös hyödyntää valmistettaessa maakaasusta vetyä liikenteen polttoaineeksi. Ai niin, ja himpun verran sitä ydinvoimaa.” (s. 377).   

Nopeilla toimilla kasvuhuonekaasujen päästöjen rajoittamiseksi, energia- ja materiaalitehokkaiden prosessien kehittämisellä, uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa (vrt. blogini auringosta) teknologialla ja laajoilla kansalaisliikkeillä ilmastonmuutosta voidaan hidastaa ja edistää siihen sopeutumista.  Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan ole otettu vakavasti.

Osa päätöksentekijöitä ja yritysjohtoa näyttää toimivan kuin ilmastonmuutos olisi vain eräs kustannustekijä, jota kuluttajat eivät olisi valmiita maksamaan. Kansalaiset ovat kuitenkin yhä valmiimpia uhrauksiin, jotka todella auttavat. Päästökaupan tapaiset kikkailut ja ympäristöverot suututtavat, koska ne eivät ratkaise mitään. Tarvitsemme aivan eri tasoa olevia päästörajoituksia ja aivan toista luokkaa olevia panostuksia ympäristöteknologiaan ja uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen ja kehittämiseen.  

Yritysten yhteiskuntavastuu korostuu ilmastonmuutoksen edessä. Yritysten hidas herääminen yhteiskuntavastuuseen johtuu osaltaan moraalisen mielikuvituksen heikkoudesta. Moraalinen mielikuvitus tarkoittaa yrityksen kykyä hahmottaa toimintaansa osana yhteiskuntaa ja herkkyyttä nähdä toimintansa eettisiä aspekteja eri sidosryhmien kannalta. Petri Toiviaisen Ilmastonmuutos Nyt on must-aineistoa yrityksille, koska se avaa silmät näkemään mitä ilmastonmuutos oikeastaan tarkoittaa elämän ja yhteiskunnan kannalta. 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi