the Blog

Intuition aika

lauantai, 20.09.2008 klo 20:23/ Antti Hautamäki

 Minulla oli onni saada osallistua Woima-säätiön intuitiota käsittelevää epäseminaariin Valamon luostarissa syyskuun alussa. Intuitiota lähestyttiin monelta kannalta, olihan mukana filosofeja, taiteilijoita, voimaannuttajia ja yhteiskuntatieteilijöitä. Myös muutamat Valamon munkit ehtivät kiireiltään mukaan. Itse vakuutuin, että nyt on intuition aika. Mutta mistä intuitiossa oikein on kysymys.

Valistuksen suuri projekti järjen autonomiasta ja järjen ohjaamasta ihmisestä on osoittautunut illuusioksi. Ihmisen valintoihin vaikuttavat järjen ohella ennen kaikkea tunteet. Oman näkökulmansa järjen rajoihin toi Sigmund Freud teoriallaan tiedostamattomasta ja alitajunnasta. Kuva ihmisestä jää yksipuoliseksi, ellei siinä oteta huomioon järjen lisäksi ihmisen tunteita ja tiedostamatonta. Myös henkisyys, spiritualiteetti, näyttä muodostavan oman ulottuvuutensa, jota ei voi tyhjentää puheeksi järjestä ja tunteista.

Kokonaisvaltaisen ihmisen tavoittelussa keskiöön nousee intuitio.Intuition käsitteellä on pitkä historia filosofiassa. Aristoteles viittasi intuitioon kuvatessaan ihmisen kykyä oivaltaa olioiden olemuksia: intuitio on olemuksen näkemistä. Intuitiolla on erityisiä ominaisuuksia joilla se voidaan erottaa kielellisesti välittyneestä tiedosta. Intuitio näyttää olevan välitöntä ja kokonaisvaltaista oivaltamista.

Ranskalainen filosofi Henry Bergson teki tiukan eron älyn (intellectin) ja intuitio välillä. Äly on analyyttistä ja separoivaa tiedon hankkimista, johon turvautuvat Bergsonin mukaan luonnontieteet. Aly irrottaa ilmiöt yhteyksistään ja pilkkoo ne palasiksi. Tuloksena on abstraktioita vailla elämää ja kontekstia. Sen sijaan intuitio tavoittaa ilmiöt kokonaisina ja yhteydessä toisiinsa. Vain intuitio kykenee tajuamaan elämän sen dynaamisuudessa ja rikkaudessaan. Hieno esimerkki älyn ja intuition erosta on aika. Luonnontieteellinen aika on lineaarista ja mitattavaa. Sen sijaan intuitio tavoittaa ilmiöiden keston (durée). Bergsonin kritiikki älyyn perustuvaa luonnontiedettä ei pysäyttänyt valistuksen junaa eikä synnyttänyt uutta intuitioon perustuvaa tiedeparadigmaa. Bergson on (oli) unohdettu. 

Yhdysvaltalainen filosofi Michael Polanyi sen sijaan on saanut tavattoman huomion ajatuksilleen hiljaisesta tiedosta (tacit knowledge). Hiljaista tietoa voidaan parhaiten lähestyä selvittämällä tietomme edellytyksiä. Tieto käsitteellä tarkoitetaan tavallisesti verbalisoituja väitteitä, jota Polanyi kutsuu ekplisiittiseksi tiedoksi. Mutta tiedossa on aina mukana hiljainen komponentti, jota emme tavallisesti tiedosta. Ilman tällaista hiljaista komponenttia tietäminen ei ole mahdollista. Kun tarkkailemme jotain asiaa, tietoisuutemme on fokusoitu (focal awareness). Tämä fokusointi estää meitä suuntaamasta tarkkaavaisuuttamme tietämisen edellytyksiin. Olemme vain epäsuorasti tietoisia hiljaisesta tiedosta (subsidiary awareness).  

Konkreettinen esimerkki olkoon pianon soitto. Soittaja keskittyy kappaleeseen, ei sormiensa liikkeisiin tai nuottien ja koskettimien suhteeseen. Soittajalla on hiljaista tietoa soittamisen taidosta ja kappaleen sujuvan soittamisen edellyttämistä liikesarjoista.Polanyin mukaan hiljainen tietäminen on perustavampaa kuin eksplisiittinen tietäminen. Näin hän päätyy kuuluisaan teesiinsä: voimme tietää enemmän kuin mitä voimme kertoa.

Hiljainen tietäminen johtaa aivan uudenlaiseen tietämisen käsitteeseen, jota Polanyi kutsuu ”knowing by indwelling”, tietäminen asumisen kautta. Voimme ymmärtää asioita, vain asumalla niiden kanssa tai niissä. Aiheellisesti Polanyi viittaa Martin Heideggerin käsitteeseen maailmassa olemisesta (being-in-the-world). Polanyi käyttää hiljaisen tiedon yhteydessä käsitteitä intuitio, insight, ymmärtäminen ja visio.Intuitio yhdistetään usein yhtäkkiseen oivallukseen. On tärkeää kuitenkin huomata, että intuitiota edellyttää usein pitkä työskentelyvaihe jonkin mieltä askarruttavan asian tai ongelman kanssa. Intuitiota on valmisteltu ”hiljaisuudessa” ja sen tulee ilmoille ilmestyksenomaisesti, visiona.

Polanyi viittaa usein matemaattisiin todistuksiin. Matemaatikko näkee intuitiivisesti tietyn väitteen oikeellisuuden.  Kestää kuitenkin kauan ennen kuin sen todistus on syntynyt. Intuitio ikään kuin tietää ennakolta vastauksen Palanyin hiljaisen tiedon käsite johdattaa intuitiivisen työskentelyn ”metodologiaan”.

Hiljaista tietoa ei tavoita, jos mieli aina fokusoituu kulloisiinkiin tehtäviin ja ulkomaailman antamiin syötteisiin. Hiljaista tietoa voidaan tavoittaa siirtämällä tarkkaavaisuutta tietämisen ehtoihin ja maailmassa asumisen kokemiseen. Hieman yksinkertaisten voisi sanoa, että hiljaista tietoa ei voida tavoittaa muuten kuin antamalla hiljaisuuden puhua. Intuitio voidaan tukahduttaa, antamalla eksplisiittisen tietämisen dominoida tajuntaamme.

Freudin psykoanalyysi tuo esiin toisen ulottuvuuden ”hiljaiseen” tietoon. Alitajunnassamme on lapsuudessa ja myöhemminkin syntyneitä traumoja, jotka ”kirkuvat”, mutta joiden äänen haluamme torjua. Koska nämä muistot ovat niin kipeitä, haluamme tukahduttaa intuitiomme. Siksi heittäydymme arkitajunnan pinnallisuuksiin ja touhuamiseen. Näin traumat jäävät hoitamatta ja mutta niiden kirkuva ääni kaikuu aina korvissamme. Tämä ääni hiljenee vasta kun sen syy on oivallettu.

Intuitio ei ole kesy. Siinä on räjähdysvoimaa, jota voidaan käyttää luovuudessa ja innovaatioissa. Tämän räjähdysvoiman kahleita ovat rationaaliset argumentit: ei noin voi tehdä, ei noin voi sanoa. Teemu Mäki, joka on valittu Taideteollisen korkeakoulun (lue Aalto-yliopiston) kuvataiteiden professoriksi, pitää ihmisiä aivan liian säyseinä. Hänen mukaansa pitäisi pystyä tekemään kuvataidetta, joka ”intuitiivisena elämyksenä itkettää ja ravistelee” (Metro-lehti 15.9.2008).  

Nyt on intuition aika. Järkeä ei tietenkään tulla hylkäämään ja todistamisen taakka jää aina intuitionkin jälkeen. Mutta järjen rajat on tunnistettava. Järki ei ole luova voima, sen sijaan se on ketterä rationalisoimaan kaiken – a posteriori. Järjen rajat näkyvät hyvin tämän päivän liike-elämässä. Järki kalkyloi panoksia ja tuotoksia, mutta sen ulottumattomiin jäävät uudet mahdollisuudet ja uudet kysymykset. Innovaatiota ei synny kalkyyleistä vaan luovasta hulluudesta ja rajojen rikkomisesta. Intuitio on tie innovaatioihin. Mutta intuitio on myös tie ehyempään elämään, maailmassa olemiseen. 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi                


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi