the Blog

Innovaatiopoliittinen selonteko - missä arvot?

perjantai, 10.10.2008 klo 13:47/ Antti Hautamäki

Luonnos kansalliseksi innovaatiostrategiaksi valmistui kesäkuussa. Sitä ei sellaisenaan saatettu eduskunnan käsittelyyn. Sen sijaan valioneuvosto hyväksyi  9.10.  innovaatiopoliittisen selonteon, joka annetaan eduskunnalle.

Selonteko on lähes yhtä pitkä kuin varsinainen strategia, jota ei viedä sellaisenaan eduskunnan käsittelyyn. Selonteko ei ole identtinen strategian kanssa: tiettyjä asioita ja korostuksia on muutettu. Selonteko on strategiaa painavampi dokumentti, joten se kannattaa lukea tarkkaan. Mikä on ”vanhan” strategian status, jää epäselväksi.

Selonteossa todetaan samat muutoksen ajurit ja samat strategiset perusvalinnat kuin strategiassa. Toimenpidelinjaukset sen sijaan on ryhmitelty ja muotoiltu uudelleen.  Selonteossa ryhmitellään kehittämislinjaukset kymmenen otsikon alle:

1.       Osaamisperustan vahvistaminen

2.       Laaja-alainen innovaatiotoiminta

3.       Innovaatioympäristön kansainvälistyminen ja toiminta rajattomassa maailmassa

4.       Vahvat ja verkottuneet innovaatiokeskittymät

5.       Kansainvälisesti kilpailukykyinen koulutus- ja korkeakoulujärjestelmä

6.       Suomalaisen kasvuyritysympäristön määrätietoinen kehittäminen

7.       Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden vahvistaminen

8.       Valtion konserniohjaus ja systeeminen toimintatapa

9.       Innovaatiotoiminnan voimavarat

10.    Innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi 

Muutamia kiinnostavia poimintoja selonteosta

Laaja-alainen innovaatiotoiminta siirtää painopistettä teknologisista innovaatioista ”liiketoiminta-, johtamis-, toimintatapa-, muotoilu ja luoviin aloihin sekä palvelu- ja sosiaalisiin innovaatioihin”. Vihdoinkin!!

Luodaan Suomesta kokeileva yhteiskunta! Tämä on erinomainen korostus, joka täydentää muuten helposti ylähäältä ohjautuvaa ”systeemisten muutosten” ajamista.  

Luodaan innovaatiotoimijoille vahvoja kannusteita ”kansainväliseen verkottumiseen ja riskinottoon Suomessa ja Suomen ulkopuolella”. Tämä on aivan keskeinen tavoite, ja välttämätön edellytys innovaatiotoimintamme menestykselle. Tähän asti kansainvälistä toimintaa von ollut vaikea rahoittaa.

Selonteko asettuu kannattamaan alueellisia innovaatiokeskittymiä, josta olen puhunut viime vuosina jatkuvasti. ”Kansallisten sisältövalintojen ja alueiden strategisten vahvuuksien pohjalta luodaan joukko vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä, joiden toimintaympäristöt ovat maailmanluokkaa.” Tämän tavoitteen edistäminen on megaluokan systeeminen haaste: kykenevätkö kansalliset ja paikalliset toimijat yhteistyöhön ja valintoihin. Mielestäni tämän prosessin tukemisen tulisi olla Sitran perustehtäviä.

Oppiminen on keskeinen menestystekijä innovaatiotaloudessa. Siksi tavoite synnyttää ”Suomeen kansainvälisesti huipputasoinen oppimisen kehitysympäristö” on valtavan tärkeä asia. Tässä pitäisi yliopistojen yhdistää voimansa; vetovastuu sopisi esimerkiksi Jyväskylän yliopistolle.  

Kasvuyritysten vähäisyys on innovaatiopolitiikkamme Akilleen kantapää. Nyt tähän haasteeseen pureudutaan. Keinoja ovat kasvuyritysten palvelujen kehittäminen, pääomasijoittamisen lisääminen ja kasvuun ja riskinottoon kannustaminen. Pelkään vain, että jos asenneilmasto ei muutu, tukimuodot eivät pure.

Innovaatiopolitiikan ”suuri linja” on edistää kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyttä. Yritysten kannalta kysymys on innovoinnista markkinoille, jolloin asiakkaiden ja käyttäjien tarpeet ovat lähtökohtana, ei teknologia sinänsä.

Selonteko puhuu myös edelläkävijämarkkinoiden synnyttämisestä. Tähän voidaan vaikuttaa julkisilla hankinnoilla, mutta muuten markkinoihin on vaikea vaikuttaa. Suomalaisten innovatiivisten tuotteiden uudet markkinat ovatkin ulkomailla, ei Suomessa.

Systeemisten muutosten aikaansaamiseksi selonteko painottaa top down ja bottom up –lähestymistapojen yhdistämistä.  Tärkeä askel on valtionhallinnon konserniohjauksen uudistaminen ja sen osana talouspoliittisen ministerivaliokunnan aseman voimistaminen. Innovaatiopolitiikan terästämiseksi ehdotetaan tutkimus- ja innovaationeuvoston asettaminen ensi vuoden alusta.

Innovaatiojärjestelmästä teetetään kansainvälinen arviointi. Tämän on merkittävä prosessi, joka pitäisi tehdä kriittisesti ja avoimesti. Peruskysymys on mielestäni, kuinka hyvin nykyiset innovaatiotoimijat kykenevät vastaamaan uuden innovaatiopolitiikan tavoitteisiin: vai tarvitaanko uudelleen järjestelyjä. 

Kritiikkiä

Blogissa voidaan esittää vähän reippaampaakin kritiikkiä.

Niin hyvin tehtyjä kuin kansallinen innovaatiostrategia ja selonteko ovatkin, niissä on myös vakavia puutteita. Tässä rankimmat:Tässä kuten niin monasti ennenkin keskeiseksi tavoitteeksi nousevat tuottavuus ja talouskasvu, jotka sitten edistävät kilpailukykyä. Eikö toisaalta juuri käynnissä oleva pankki- ja rahoituskriisi osoita, että talouden ja yhteiskunnan kehittämisen pitää perustua kestäviin arvoihin, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistämisen. Nämä arvotavoitteet on pakko tuoda vahvasti esiin kaikissa kehittämisohjelmissa, Kuvaavaa on, että kestävän kehityksen tavoitetta ei juuri ollenkaan käsitellä strategiassa, vaikka juuri ilmastonmuutoksen torjuminen on suurimpia talouden ja yhteiskunnan edessä olevia haasteita, joka pakottaa muuttamaan innovaatiotoimintaa, yhdyskuntien kehittämistä, yritystoimintaa ja ihmisten arkista käyttäytymistä. Siksi olen tuonut esiin kestävän innovoinnin ideaa. Talouskasvu on oltava alisteinen hyvinvoinnin kehittämiselle myös innovaatiopolitiikassa.

Tekstejä lukiessa tuntuu kuin tietoyhteiskuntaa ei olisi olemassakaan. Tietoyhteiskunta on kuitenkin syvällisellä tavalla muuttamassa innovaatio- ja yritystoimintaa, markkinoita ja globaalia taloutta. Missä ovat sellaiset keskeiset asiat kuten julkinen (avoin)innovaatio, sosiaalinen media (Web 2.0) ja innovaatiodemokratia, jotka kaikki perustuvat tietoverkkojen uusiin sovelluksiin. Innovaatiopolitiikkaa ei voida enää erottaa tietoyhteiskunnan kehittämisestä.

Molemmat dokumentit ovat raskaita tekstejä, joista puuttuvat innoittavat perspektiivit ja raikkaat avaukset. Strategioiden vaikuttavuus riippuu yhä enemmän niiden kyvystä saada ihmiset ajattelemaan asioita uudella tavalla ja innostumaan rohkeista kokeiluista. Siksi esitystapaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Pieni huomautus innovaatiokäsitteestä. Innovaatiostrategiassa ja selonteossa innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua. Tämä määritelmä kuvastaa paremminkin innovaation merkitystä kuin sen luonnetta. Innovaatio on uusi asia, joka otetaan käyttöön. Se on aina yllätyksellinen ja ennakoimaton. Joskus innovaatio ei liity suoranaisesti kilpailuetuihin, ajatellaan vaikka sosiaalisia innovaatioita.  

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi