the Blog

Pehmolelut eivät kärsi - kulttuurikonservatiivien hyökkäys torjuttava

maanantai, 10.11.2008 klo 23:37/ Antti Hautamäki

Helsingin Annantalon kulttuurikurssilla harjoitettu pehmolelujen repiminen on nostattanut konservatiivisien reaktion. Vaikka tässä ollaan vain lehtitietojen varassa, niin silti uskallan puolustaa kurssia.

Maailmassa tapahtuu koko ajan ihan kauheita asioita – todella. Koulusurmat ovat vielä kaikkien muistissa. Afganistanissa ja Irakissa soditaan.  Ihmisiä kuolee Keniassa. TV-uutiset ovat ACTION-elokuviakin verisempiä. Väkivalta on kaikkialla läsnä.

Nuoria ihmisiä saattaa ihan oikeasti hämmentää ja pelottaa. Näitä tunteita on saatava purkaa. Pehmolelujen repiminen ei satuta ketään. Sen sijaan se antaa mahdollisuuden kohdata omat aggressiot ja pelot turvallisesti ja pehmeästi.Pelkojen ja aggression kohtaaminen ohjatulla kurssilla auttaa pääsemään niiden yli. Juuri tällainen avoin käsittely estää uskoakseni aggressioiden kasaantumisen.

On muistettava, että "Ihanan kamala kauhu" työpaja oli taidekurssi, ei terapiaistunto. Taiteen olemukseen kuuluu luovuus ja kokeilunhalu. Nuoret saivat kurssilla tehdä vapaasti mitä halusivat. Pehmolelujen kovakourainen käsittely oli nuorten oma valinta: ihanaa kauhua.

Tällaisessa typajassa voidaan purkaa pahat ajatukset turvallisessa ympäristössä taiteen keinoin. Kaikissa kulttuureissa käytetään taidetta pelkojen voittamiseen: afrikassa hakataan nauloja puunukkeihin.

Vahvasti yliampuen voidaan sanoa, että parempi repiä nalleja kuin ampua luokkatovereita.

Konservatiivinen hyökkäys Annantalon kurssia kohtaan on ehdottomasti torjuttava.  Kulttuurissamme on jo muutenkin liikaa tekopyhää hyssyttelyä, jolla juuri lakaistaan ongelmat maton alle. Onko kulttuurimme menossa siihen suuntaan, että negatiivisten tunteiden olemassaolo kielletään: ei saa suuttua, ei saa sanoa pahaa sana, ei saa repiä nallea.

PITÄÄ OLLA KILTTI! Pakotettu  kiltteys ja teennäinen posiitiivisuus  ovat kulttuurimme varallisimpia ilmiöitä. Tunteiden torjunta kanavoi ne itsetuhoon ja muiden vahingoittamiseen.

On kohtuutonta että ministerit Sarkomaa ja Wallin käyvät yksissä tuumin yhden rohkean ja ennakkoluulottoman kasvattajan kimppuun. He päättävät puheenvuoronsa sanoihin: Lasten on saatava olla lapsia. Niin juuri, lapset ovat joskus ahdistuneita ja haluavat repiä nallensa. 

Meidän on annettava kaikki tuki Anne Rossi-Hortolle, sen sijaan että löisimme häntä maahan median ja arvovallan politiikalla.

Ministerien puheenvuoron takana taitaakin olla heidän oma ahdistuksensa konservatiivisten äänestäjien reaktioista. Raukkamaisesti he hyökkäävät yhden ihmisen kimppuun sen sijaan että puolustaisivat aitoja kokeilevia hankkeita, vaikka ne eivät kaikkia miellytäkään. Onko tässä myös kysymys sen suuremman vastuun väistäminen, joka liittyy koulusurmiin: turvallisen koulun kehittämistä on vuosikausia laiminlyöty.

Pehmolelut paljastivat kulttuurimme kipeitä ja vaiettuja piirteitä. Se on tämän työpajakokeilun yhteiskunnallinen anti.

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi     

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi