the Blog

Innovaatioyliopisto ja uusi korkeakoulupolitiikka

sunnuntai, 10.02.2008 klo 12:22/ Antti Hautamäki

Suomen yliopistojärjestelmän suurin reformi vuosiin on uuden innovaatioyliopiston muodostaminen yhdistämällä Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Uudesta ylipistosta tulee yksityisoikeudellinen säätiö, jonka peruspääomaksi on kaavailtu 700 miljoonaa euroa. Sen julkinen rahoitus olisi kaksinkertainen näiden kolmen yliopiston yhteenlaskettuun valtionapuun verrattuna. Uusi yliopisto saisi siten merkittävän taloudellisen tuen. Sailaksen työryhmän raportissa puhutaan huippuyliopistosta, mutta sittemmin on alettu puhua innovaatio-yliopistosta.  Elinkeinoelämä on valmis rahoittamaan hanketta huomattavilla summilla. Elinkeinoelämä painottaa tarvetta parantaa yliopistojen tasoa ja voimistaa niitä tutkimusalueita, joilla on suuri merkitys yritysten kilpailukyvylle. Erityisen kiinnostavia mahdollisuuksia liittyy teknologian, kaupallisen osaamisen ja muotoilun synergioihin. Innovaatioyliopisto heijastaa selvästi siirtymää teknologialähtöisestä innovoinnista kohti asiakaslähtöistä ja kysyntävetoista innovointia. Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehti korostaa Helsingin Sanomissa 1.2.08 julkaistussa Vieraskynässään hanketta "edelläkävijähankkeena" koko yliopistolaitoksen uudistamiselle.  

Kultapossukerho

Uuden yliopiston perustaminen jakaa voimakkaasti mielipiteitä - yhä edelleen. Kolmen yliopiston piirissä kriittisintä ääntä ovat pitäneet Taideteollisen korkeakoulun eräät yksiköt (elokuva, taidekasvatus) mutta muuten ehdotus on otettu myönteisesti vastaan. HIITin johtaja Martti Mäntylä on mm. painottanut muotoilun ja taideteollisuuden suurta merkitystä ja itsenäistä asemaa syntyvässä uudessa kokonaisuudessa.   Mielestäni vakavinta kritiikkiä on kuultu muun yliopistokentän taholta. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio taisi kiteyttää monen yliopistolaisen huolen Helsingin Sanomien mielipide-kirjoituksessaan 7.2.08. Hänen peruskritiikkinsä kohdistuu huipulle pääsemiseen. Hän kysyy millä keinoin on tarkoitus nousta maailman huipulle. Tähän ei ole hänen mielestään saatu tyydyttävää vastausta: vakuuttavat suunnitelmat puuttuvat. Hän näyttää epäilevän että uudella yliopistolta puuttuvat eväät huipulle pääsemiseksi merkittävästä lisärahoituksesta huolimatta. Ongelmia ovat mm. lähtökohtana olevien korkeakoulujen nykyinen taso, syntyvät kokonaisuuden yksipuolisuus ja liika sitoutuminen elinkeinoelämän ajankohtaisiin tarpeisiin. Raivion ärtymystä kuvastaa parhaiten uuden yliopiston kutsuminen "kultapossukerhoksi".  

Laatu tavoitteeksi 

Mielestäni asian ydin on laatu, kuten painotan kirjassani Kestävä Innovointi. Raivionkin mukaan monissa Euroopan maissa on otettu laatuun perustuva kilpailu yliopistojen uudistamisen lähtökohdaksi. Mutta myös kansleri Matti Lehti korostaa täysin samaa asiaa. Hänen mukaansa huipulle ei nousta keskiarvoilla ja kompromisseilla vaan "erittäin kunnianhimoisella ja laadukkaalla valmistelulla". Huippuyliostojen tekemiseen tarvitaan myös rahaa ja hyvin toimivia rakenteita, kuten Lehti oikein toteaa. Saamieni tietojen mukaan uuden yliopiston valmistelu on hyvässä vauhdissa ja sitä tehdään kovalla ambitiotasolla.  

Seurattuani hieman etäältä yliopistokeskustelua minulle on tullut sellainen vaikutelma, että innovaatioyliopistoon kohdistuvan kritiikin ydin yliopistokentässä johtuu siitä, että yksi yliopisto nostetaan näin erityiseen asemaan, "kultapossukerhoksi". Yliopistot ovat olleet jo vuosikausia alirahoitettuja. Tutkintojen ja julkaisujen määrät ovat kasvaneet nopeammin kuin voimavarat.  Erityisen huolestuttava tilanne on opetuksessa, joissa opettajia on aivan liian vähän opiskelijamäärin verrattuna. Nyt kun yksi hanke saa voimakkaan lisäpanoksen ilman mitään erityistä näyttöä, muut yliopistot kokevat sen epäreiluna. Lisäpanoksien tulisi perustua yliopistojen latuun ja kilpailuun. Kansleri Raivion puheenvuoron merkittävin sanoma onkin mielestäni lauseessa "Innovaatioyliopistohanke on sovitettu kiinteästi elinkeinoelämän mutta ei koulutusjärjestelmän tavoitteisiin".  

Korkeakoulujärjestelmän kehittäminen

Jos korkeakoulujärjestelmää halutaan aidosti kehittää, niin se ei tapahdu nostamalla yksi yliopisto hallinnollisilla päätöksillä erityistuen kohteeksi. On katsottava yliopistolaitoksen kokonaisuutta. Helsingin yliopisto on maan ainoa huippuyliopisto, jonka korkea taso on ehdottomasti säilytettävä. Metropolialueen ulkopuolella on myös korkeatasoisia yliopistoja, jotka ovat vuosikausia kehittäneet strategista johtamista, nostaneet opetuksen ja tutkimuksen laatua ja nousseet monilla tieteenaloilla maailman huipulle. Eikö tätä huomioida resursseja jaettaessa?  

Oma ehdotukseni on kehittää yliopistolaitosta niin, että Suomeen muodostuu 4-5 maailmanluokkaa olevaa tutkimusyliopistoa. Olisiko mahdotonta ajatella, että Suomessa olisi useampia Helsingin yliopiston tasoisia yliopistoja? Joka tapauksessa yliopistolaitosta tulisi kehittää niin, että yliopistot keskittyisivät tietyille vahvoille alueilleen, muodostaisivat niihin riittävän isoja laitoksia ja panostaisivat niiden laatuun. Rakennetta tulisi kehittää laatuun perustuvan tulosohjauksen, riittävien opetuksen ja tutkimuksen perusmäärärahojen ja kilpaillun tutkimusrahoituksen keinoin. Yliopistojen yhdistäminen tulee myös kysymykseen, mutta se ei itsestään muutu laaduksi.   

Yliopistolaitoksen kehittäminen vaatii tietysti lisää taloudellisia voimavaroja. Oma kantani on, että kansallisen t&k-rahoituksen lisäpanokset on nyt suunnattava yliopistoille, sillä ilman korkealuokkaista perustutkimusta ja siihen perustuvaa korkeinta opetusta innovaatiopohjamme heikkenee tietämysperustaisessa globaalissa taloudessa. Innovaatioyliopistoon kohdistuva, osin oikeutettukin kritiikki laimenisi, jos hallitus linjaisi selkeästi tavoitteeksi kehittää koko korkeakoululaitosta merkittävillä lisäpanoksilla, joiden allokointi perustuisi laatuun ja kilpailuun.

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi