the Blog

Onnelliset kaupungit - Jyväskylän haasteita

sunnuntai, 29.03.2009 klo 21:26/ Antti Hautamäki

 Vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö Dodo ry on parin viime vuoden aikana toteuttanut Onnelliset kaupungit seminaarisarjan. Viimeinen Megapolis2023 tapahtuma oli lauantaina 28.3. Jyväskylässä. Seminaarissa pohdintojaan onnellisesta kaupunkiympäristöstä sekä sen kestävästä kehittämisestä luonnon ja ihmisten ehdoilla esittivät mm. dosentti Raija Julkunen, lehtori Emilia Palonen sekä tutkijat Aleksi Neuvonen ja Ville Viljanen. Jyväskylän kaupunkisuunnittelun näkymiä esitteli kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen. 

 

Seminaarin kantava teema oli urbanisaatio ja kestävä kehitys. Dodo ryn varapuheenjohtaja Aleksi Neuvonen painotti että ihminen kuluttaa nyt neljän maapallon edestä uusiutumattomia luonnonvaroja. Koska suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa. Tämä ympäristöhaaste yhdistettiin onnellisuuden teemaan.  

Onnellisuuden taloustiede on osoittanut, että tietyn rajan jälkeen elintason (vaurauden) lisääminen ei enää lisää onnellisuutta. Länsimaissa on yleisesti ylitetty tämä raja. Voimmeko siis hillitä talouskasvua ja silti säilyttää onnellisuutemme. Tässä on varmaan eräs aikamme peruskysymyksiä. Yleisössä monet olivat valmiita tinkiään talouskasvusta: emme tarvitse sitä tavarapaljoutta, jotta kaappimme pullistelevat. Mitä mahtavat tuumailla samaan aikaan marketeissa innolla soppailevat perheet? 

Dosentti Raija Julkunen piti kiinnostavan puheenvuoron ajasta ja onnellisuudesta. Kysymykset eivät ole uusia. Esimerkiksi Herbert Marcuse puhui jo 60-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Yksiulotteinen ihminen ”olemassaolon rahoittamisesta”. Ajan puute koetaan keskiluokan piirissä suurempana kuin rahan puute. Tämä on suuri haaste työpaikoille, joissa tarvitaan uudenlaista joustoa – hengittävyyttä kuten Pekka Himanen sanoisi. Sosiaalipolitiikan tutkijana Raija Julkusen vahvin viesti liittyi hyvinvointivaltioon. Hänen mukaansa sosiaalipolitiikan hyvinvointikäsite on ollut edistyksellinen. Se on painottanut terveyttä, koulutusta, hyvää asumista ja sosiaalisia verkostoja. Sosiaalipolitiikka on antanut ihmiselle valinnanvapauksia ja he ovat voineet luottaa instituutioihin. Työväestön kannalta hyvinvointivaltioprojekti on ollut valtava harppaus vaurauteen ja lisääntyvään vapaa-aikaan: mm. vuotuinen työaika on puolittunut sadassa vuodessa. Julkunen myös korosti, että laman aikana talouskasvua arvostetaan. Tämä seminaari otti kuitenkin uljaasti toisen kannan.  

Silti Julkunen tuntuu jääneen vanhoihin asetelmiin. Hyvinvointi on yhä enemmän riippuvainen sitoutumisesta kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Silloin erityisesti tavaran määrän kasvaminen ja autoliikenteen lisääntyminen ovat kielteisiä prosesseja. Niiden sijaan tarvitaan kestäviä tuotteita, lähiruokaa, mielellään kasvisruokaa ja ennen kaikkea kaupunkirakenteen kehittämistä kävelemistä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosimaan. Perinteinen hyvinvointimalli on sen sijaan vaurastumisen malli, joka edellyttää jatkuvaa talouskasvua. 

Näiden puheenvuorojen taustaa vasten oli kiinnostavaa nähdä mitä kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen visioi kaupungista. Periaatteessa edetään järkevään suuntaan. Kaupungin 10 kilometrin säde on eräänlainen saavutettavuuden mitta. Säteen sisällä voidaan yhdysrakennetta tiivistää ja järjestää riittävästi palveluja ja joukkoliikennettä. Sen sijaan epäselväksi jäi miten kehitetään säteen ulkopuolella olevia taajamia ja kyliä.

Yleisöpuheenvuoroissa nostettiin esiin tarve kehittää tiiviitä yhden kilometrin säteisiä kyliä. Niissä voisi olla koulu, kauppa, päiväkoti ja yhteisiä tiloja harrastuksiin jne. Keskustelussa viitattiin esimerkiksi Fiskarsin vanhaan teollisuusyhteisöön jonne on asettunut runsaasti taiteilijoita ja käsityöläisiä.  Jyväskylä on ihmisen kokoinen kaupunki. Se on moniaineksinen: tiivis ja elävä keskusta (downtown), omakotimaista tai laadukasta asumista suosivia tiivisti rakennettuja lähiöitä (Kuokkala), etäämpänä olevia tiivistymiä (Vaajakoski) sekä pienempiä kyliä. Autoliikenteen vähentäminen tulee olemaan erittäin iso haaste Jyväskylälle.  

Tutkija Ville Viljanen esitti Tampereen ympäristön kehittymistä havainnollisilla kartoilla. Keskusta ei ole enää niin merkittävä kauppapaikka kuin aikaisemmin. Erilaisten kehäteiden varsille on syntynyt kauppakeskuksia (marketteja), jotka vetävät asiakkaita laajoilta alueilta. Tätä samaa kehitystä tapahtuu kaikkialla, myös Jyväskylässä (Seppälän alue jne.). Viljasen tutkimukset osoittivat miten liikenne kasvaa kodin, työpaikan, palvelujen ja vapaa-alan harrastusten ympärillä. Ja aina välillä käydään kotona. Joten ihmiset kulkevat eräänlaista siksakkia kotiin-asioille-kotiin-asioille---- ja bensaa kuluu! 

Onnelliset kaupungit –tapahtuma oli onnistunut. Mukana oli runsaasti kansalaisaktivisteja. Heidän äänensä tulisi kuulua paremmin kaupunkisuunnittelussa. Kaupunki on ihmisiä varten ja siksi sitä on suunniteltava kaupunkilaisen ehdoilla ja heidän kanssaan.  

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi