the Blog

U-teoria eli elinkeinoelämän rakennemuutos

lauantai, 12.09.2009 klo 20:06/ Antti Hautamäki

Olen muutamassa yhteydessä lanseerannut elinkeinoelämän rakennemuutosta kuvaavaa ”U-teoriaa”. (Ks. esimerkiksi syntymäpäivähaastatteluni Hesarissa 8.9.).  

U-teorian lähtökohtana on talouden jakaminen karkeasti kolmeen ryhmään: 

  1. Luonnonvaratalous: luonnonvarojen hyödyntäminen ja jalostaminen (aikaisemmin puhuttiin alkutuotannosta, mutta termi ei enää toimi)
  2. Teollinen tuotanto: teollinen valmistaminen (manufaktuuriteollisuus, tehtaat).
  3. Palvelut: sekä henkilöpalvelut että liike-elämän palvelut (B2B).

Jos asetamme nämä koordinaatiston x-akselille järjestyksessä luonnovarat-teollisuus-palvelut ja y-akselille laitetaan kansantuoteosuuden kasvunäkymä (tai joku vastaava volyymimittari), niin saamme U-käyrän, jossa luonnonvarojen ja palvelujen osuus kasvavat ja teollisuuden vähenee.  

U-teorian vakava viesti on siinä, että teollinen massatuotanto tulee mitä todennäköisimmin vähentymään Suomessa. Kehittyvät maat tulevat hoitamaan tulevaisuudessa teollisen massatuotannon (tuottamaan tavaraa, vaatteita, huonekaluja, työkaluja, kodinkoneita, investointitavaroita kuten koneita, autoja, paperia jne.).  

Luonnonvarat ovat niukkeneva resurssi. Esimerkkinä harvinaiset maametallit, joita on maapallolla hyvin niukasti (Kiinassa enemmän kuin muissa maissa). Öljy, kaasu ja kivihiili ovat loppumassa 30-50 vuoden kuluttua. Puhdas vesi on loppumassa monissa maissa. Viljelymaa saattaa supistua aavikoitumisen ja kuivuuden takia. Metsävarannot ovat vielä aika suuret, mutta metsiä tuhotaan uskomattoman nopeasti, etenkin sademetsien pinta-ala pienenee jatkuvasti. Väestön kasvaessa maapallolla 6 miljardista 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, luonnonvarojen kysyntä lisääntyy. Ruoan, veden ja energian kasvava tarve nostaa luonnonvarojen hintaa.

Suomelle luonnonvaratalous on suuri mahdollisuus: metsät, viljelymaa, puhdas vesi, kaivannaiset ovat arvossaan. Merkittäviltä osin meidän kemianteollisuus on sekin luonnonvarataloutta. Meidän tulee oppia hyödyntämään näitä varoja ja jalostamaan niitä mahdollisimman suuren lisäarvon tuottamiseksi. Ja kaikki tämä täytyy tehdä kestävän kehityksen reunaehtoja kunnioittaen. Valtava mahdollisuus ja haaste elinkeinoelämällämme.  

Teollisuustuotannon rakenne on muuttumassa. Massatuotannon sijaan syntyy erikoistunutta, laatuun ja osaamiseen perustuvaa tuotantoa. Tuotantolaitokset saattavat olla pienehköjä tehtaita, joissa on viety joustava tuotanto ja automaatio huippuunsa. Hyvä esimerkki on Uudenkaupungin autotehdas, jossa tuotettaan pienehköjä eriä erilaisia autoja. Toisenlainen esimerkki on suomalainen veneteollisuus, jossa tuotetaan kalliita erikoisveneitä. Suomen teollinen tulevaisuus on osaamisperustaisessa, innovatiivisessa tuotannossa, mahdollisesti niche alueilla, joilla voidaan jopa saavuttaa merkittäviä markkinaosuuksia.   

Metsäteollisuus tarjoaa mielenkiintoisen välimuodon. Paperiteollisuus on luonnonvaraperustaista teollisuutta, joka on kuitenkin manufaktuuria. Metsäteollisuuden tutkimus- ja kehityspanokset ovat olleet jo pitkään alhaisia ja tämä on kostautunut markkinoilla, joilla paperin kysyntä on vähentynyt. Kilpailu on myös kovaa ja kustannusetua haetaan turvautumalla Brasilian kaltaisiin maihin, joissa viljellään eukalyptuspuuta, joka kasvaa neljä-viisi kertaa nopeammin kuin suomalainen puu ja jossa korjuun kustannukset ovat lähes olemattomat.  Metsäteollisuuden edessä on uusien tuotteiden etsiminen (biojalostamot, kuitujen uudet käyttötavat, älypaperi, älypakkaukset jne.).  

On luultavaa, että paikallistaloudet vahvistuvat. Silloin merkittävä osa paikallistalouden tarvitsemasta tavarasta tuotetaan lähellä: esimerkkinä lähiruoka. Luonnollisesti kuljetuskustannusten noustessa mm. kallistuvan energian takia, kotimainen teollinen tuotanto voi olla kilpailukykyistä Suomessa ja lähialueilla. Erityisesti tämä koskee rakennusalaa, mutta myös muuta tuotantoa, vaikkapa huonekalu- ja vaatetusteollisuutta ja elintarviketeollisuutta).  

Palvelutalous on kuitenkin yksi selvimpiä voittajia. Palvelusektori on teollistuneissa maissa noin 65-80 % luokkaa ja Suomi on jäljessä tästä kehityksestä. Palvelusektori ei ole mikään yhtenäinen toimiala. Palvelut voidaan ryhmitellä vaikkapa seuraavasti: pankki- ja vakuutusala, ravitsemus- ja matkailuala, henkilöpalvelut (parturi, siivous yms.), viestintäala ja konsultointi ja liike-elämän palvelut. Merkittävä palvelusektorin toimija on julkinen sektori etenkin koulutuspalvelut ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Teollisuudessa palvelujen osuus liikevaihdosta on jatkuvasti kasvanut ja on esimerkiksi Kone osakeyhtiön liikevaihdosta puolet. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, mutta antanee kuvaa palvelujen laajasta kirjosta.  

Kirjassa Suuri Siirtymä esitämme yhdessä Petri Vasara ja hänen tiiminsä kanssa kiinnostavia teesejä ja näkökulmia elinkeinoelämän kehittämisestä. Tuomme esiin kolmen talouden eli luonnonvaratalouden, teknologiatalouden ja palvelutalouden integraation, eli kuinka uudet tuotteet ja palvelut syntyvät näiden talouksien rajapinnoilla. Luonnonvarojen hallinta ja jalostus edellyttävät kehittynyttä teknologiaa. Teknologiyritykset tarvitsevat palveluosaamista, esimerkkinä Nokia siirtymä palveluihin ja ratkaisuihin. Palvelut tarvitsevat ennen kaikkea tieto- ja viestintätekniikkaa.  Eräs keskeinen johtopäätös on, että on pystyttävä johtamaan rinnakkaisesti sekä informaatiovirtoja että materiaalivirtoja.  

U-teoria osoittamat sakarat näyttävät siis paksunevat siinä mielessä että luonnonvaratalous ja palvelutalous molemmat kehittyvät uutta teknologia luomalla ja soveltamisella. Sen sijaan U:n pohja eli valmistava teollisuus ei näytä nousevan muuta kuin eräillä erityisaluilla, joilla volyymit ovat pienempiä kuin nykyisellä teollisuudella. Sen sijaan sen kannattavuus voi hyvinkin olla paljon parempi kuin nykyisen teollisuuden, joka toimii kypsillä markkinoilla.  

U-teoria on metaforinen malli, joka auttaa jäsentämään parhaillaan tapahtuvaa monimutkaista elinkeinoelämän rakennemuutosta. Nyt kun taloudellinen taantuma on jäämässä taakse, katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Rakennemuutosta voidaan tietoisesti edistää luomalla parempia edellytyksiä eri toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja tietämyksen siirtoon.

 

 

Palaute: Antti@sustainableinnovation.fi

 

 

PS. Kiitos kaikille jotka muistivat merkkipäivääni. Tuli hyvä mieli.   


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi