the Blog

Viharikokset, liberalismi ja uskonnolliset ääriryhmät - tapaus Ruotsila

maanantai, 14.12.2009 klo 23:59/ Antti Hautamäki

Dosentti Markku Ruotsila jaksaa käydä omaa sotaansa sekularisoituvaa yhteiskuntaa vastaan. Lukuisissa yleisöosastopuheenvuoroissaan ja lehtiartikkeleissaan hän liioittelee fundamentalistisen uskonnollisuuden yhteiskunnallista painoarvoa. Aikaisemmin Ruotsila on mm. vastustanut aborttia kannattaen uskonnollisten ääriliikkeiden näkemystä abortista murhana. Viimeksi Hesarissa 12.12.09 hän väittää että uskonnollista äärioikeistoa vainotaan Yhdysvalloissa ja jopa Euroopassa. "Omantunnonvapaus uhattuna".

Hesarin jutussa puhutaan viharikoslainsäädännöstä, jonka Ruotsila tulkitsee pyrkimyksenä ”kriminalisoida uskolliseen vakaumukseen perustuvaa julkista puhetta muun muassa sodomiasta, abortista ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta”. Ruotsila palauttaa vihalainsäädännön rawlsilaiseen liberalismifilosofiaan.  Mutta hänen näkemyksensä tästä liberalismista on täysin harhaanjohtava.

Hän väittää rawlsilaisen liberalismin tarkoittavan käsitystä, että ”julkinen tila täytyy puhdistaa kaikesta kiistanalaisesta”. Kiistanalaista ja yhteiskuntien tasapainoa järkyttävää olisivat varsinkin uskontopohjaiset vakaumuksen ja mielenilmaukset.  

Jotta lukija tajuaisi Ruotsilan väitteiden virheellisyyden ja vaarallisuuden, on Rawlsin filosofiaa avattava. Kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria (A Theory of Justice, 1971) Rawls esittää teoriansa oikeudenmukaisuudesta reiluutena. Sen ytimenä on teesi jokaisen ihmisen yhtäläisistä oikeuksista ja vapauksista ja teesi sosiaalisten ja taloudellisten erojen hyväksymisestä vain jos ne liittyvät kaikille avoimiin tehtäviin ja vain jos ne hyödyttävät eniten kaikkein huono-osaisimpia. Tässä on siis yhdistetty liberalismi ja oikeudenmukaisuus. 

Rawlsin teoria sai aikaan vilkkaan keskustelun yhteiskuntafilosofiasta. Teoria sai osakseen myös kritiikkiä ja Rawls alkoi muuttaa teoriaansa filosofisesta opista poliittiseksi teoriaksi. Kirjassaan Political Liberalism vuodelta 1993 hän esittää hyvin kiinnostavan teorian poliittisen liberalismin olemuksesta. Sen lähtökohtana on että nykyaikaisessa yhteiskunnassa on useita erilaisia oppeja yhteiskunnan järjestämisen perusteista. Vallitsee siis pluralismi.

Yhteiskunta ei voi järjestää olojaan jos siellä on täysin irrationaalisia ja toisten oikeuksia rajoittamaan pyrkiviä oppeja. Sen takia tarvitaan järkevän pluralismin olettamusta. Järkevässä pluralismissa on voi olla hyvin erilaisia käsityksiä yhteiskunnasta: utilitaristisia, kommunitaristisia, uskonnollisia, kantilaisia tms. Niitä ei voida sovittaa yhteen, mutta jos ja kun niissä on yhteisiä käsityksiä oikeuksista ja yhteiskunnan instituutioiden rakentamisesta, niin liberaali yhteiskunta voidaan rakentaa.  

Rawls analysoi Political liberalism kirjassaan myös perinteisiä uskonnollisia käsityksiä. Hänen mukaansa keskiaikaiselle kristinuskolle oli ominaista: 

  • Kirkon autoritatiivisuus ja absoluuttinen valta
  • Pelastusoppi, joka sitoi ikuisen elämän siihen että uskoo kirkon opetuksen mukaan
  • Ekspansiivisuus eli opin soveltuminen (ja levittäminen) koko maailmaan 

Nämä piirteet tekivät keskiaikaisesta uskonnollisuudesta suvaitsemattoman liikkeen, joka ei hyväksynyt aitoa pluralismia.  

Rawlsin liberalismissa hyväksytään pluralismi ja sallitaan erilaisten mielipiteiden esittäminen. Ainoa ehto on, että nämä erilaiset käsitykset voivat sopia demokraattisen yhteiskunnan pelisäännöistä ja instituutioiden rakentamisen periaatteista (vapauksista ja oikeuksista). Tältä osin Markku Ruotsila lukee Rawlsia kuin piru raamattua.  

Jos tietyn opin yhteiskunnalliset käsitykset eivät sovi järkevän pluralismin piiriin, niin näiden liikkeiden arvot ja periaatteet johtavat helposti liikkeet vihamieliseen asenteeseen toisinajattelijoita kohtaan. Ruotsilan kirjoituksen todellinen tavoite on puolustaa uskonnollisen äärioikeiston vapautta levittää autoritaarisia ja totalitaristisia oppejaan. Näiden oppien mukaan esimerkiksi abortti on rikoksena kiellettävä ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa ei saa luonnonvastaisena hyväksyä. Tässä juuri nähdään Ruotsilan kaksinaamaisuus. Hän vetoaa liberalistiseen sananvapauteen puolustaakseen ryhmittymiä jotka haluavat voimakkaasti puuttua muiden ihmisten elämään ja rajoittaa heidän vapauksiaan. 

Ruotsila käyttää esimerkkinä ”rawlsilaisesta liberalismista” viharikoslainsäädäntöä, jonka tavoitteena on kieltää vihanpurkaukset jotakin ihmisryhmää vastaan, kuten ulkomaalaisia, vammaisia, homoja ja abortin tekijöitä. Yhdysvalloissa uskonnolliset ääriryhmät ovat syyllistyneet mm. abortteja tehneiden lääkäreiden murhiin. 

Ruotsila paljastaa karvansa kun hän uhkailee yhteiskuntaa: ”Loppuseuraama [ääriryhmien äänen rajoittamisesta] voi olla vain niiden ihmisryhmien mahdollinen välivaltainen vastaisku, jotka eivät voi alistua julkisen tilan hengellisyydestä puhumiseen ilman, että menettävät oman identiteettinsä ja ihmisarvon tuntemuksensa”. Suoraan sanoen tästä nähdään, että ääriryhmät eivät kaihda turvautumista väkivaltaan, jos heidän vakaumustaan ei oteta yhteiskunnan perustaksi. Mielestäni tässä on kysymys pyrkimyksestä teokraattiseen eli uskonnon johtamaan yhteiskuntaan. Se ei enää olisi pluralistinen vaan totalitaarinen.  

On äärimmäisen tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: 

  • A) Liberaalis-demokraattisessa yhteiskunnassa on oltava sijaa erilaisille käsityksille ja niiden esille tuomiselle (järkevä pluralismi).
  • B) Liberaalis-demokraattisessa yhteiskunnassa ei pidä edistää sellaisia äärimielipiteitä, jotka pyrkivät rajoittamaan muiden vapauksia ja rakentaman totalitaristisen yhteiskunnan (yhteensopivuus). 

Markku Ruotsila vetoaa periaatteeseen A kieltääkseen periaatteen B. Jätän lukijan pohdittavaksi, ovatko Ruotsilan omat käsitykset jo sellaisia, että ne pitäisi kieltää jos haluamme puolustaa demokraattisen yhteiskunnan tärkeimpiä periaatteita. Ei sananvapaus oikeuta vihan kylvöön!

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi