the Blog

Palvelutalous ja verotus

maanantai, 21.12.2009 klo 22:37/ Antti Hautamäki

Taloustaantuma on lisää tuntuvasti valtion ja kuntien velanottoa. Keskustelu velkojen hoidosta laman jälkeen yltyy lähikuukausina. Meidät halutaan saada uskomaan, että edessä on verojen nostaminen ja samaan aikaan julkisten palvelujen karsinta. Yhtenä esimerkkinä olkoon Jussi Pajusen karsintalista Helsingissä. Haluan ottaa verokysymyksen pohdittavaksi eräästä näkökulmasta, joka on ollut vähemmän esillä verokeskustelussa, nimittäin vetouksen merkitys palvelutalouden kehittymiselle. 

Suomen on muututtava palvelutaloudeksi, kuten mm. kansleri Matti Lehti kirjoittaa osuvasti Hesarin vieraskynä-palstalla 17.12.2009. Matti Lehti painottaa, että teollisuuden osuus bruttokansantuotteessa vääjäämättä supistuu – teollisuudestamme tulee vähitellen toinen maataloutemme.  Teollisuuden katoavat työpaikat ja vienti on korvattava uusilla vientikelpoisilla palveluilla. Erityisesti tarvitaan palveluinnovaatioita. Palvelutalouden syntyminen on valtava siirtymä, jonka aikaansaamiseksi ”koko yhteiskunnan ajattelu- ja toimintatapoja on muutettava”.  

Otan tässä esiin vain verotuksen. On helppo mennä vaatimaan verojen nostamista ja usko että sillä rakenteelliset ongelmat ratkaistaan. Kuten olen aikaisemmissa blogeissani todennut, julkisen talouden kriisi on voitettavissa vain uudistamalla radikaalisti julkista palvelua. Tässä on kaksi perussuuntaa: 1) automatisoidaan tietointensiivistä rutiinityötä ja 2) kohdistetaan palvelut ihmisten voimaannuttamiseen ja elämänhallinnan vahvistamiseen. Näillä eväillä voidaan säästää miljardeja ja vähennetään painetta veronkorotuksiin.  

Palvelutalous on merkittävältä osaltaan kotimarkkinataloutta: palvelut tuotetaan paikallisesti. Palvelusektorin kehitys edellyttää, että ihmisillä on varaa ostaa palveluja. Esimerkiksi kotitalouksissa on runsaasti tarvetta palveluille, mutta ihmisillä ei ole mahdollisuutta hankkia palveluja, ja niin jokainen nikkaroi ja puuhailee nurkissaan. Suomen korkea veroaste jättää palkansaajille aivan liian vähän liikkumavaraa. Joten palvelutalouden kehittymiselle on välttämätöntä pitää veroaste kohtuullisena. 

Palvelujen hintaan vaikuttaa myös verotus. Toimiessani konsulttina useita vuosia sain monta kertaa selittää, miksi konsulttipalkkiot ovat niin ”suuria”. Selitykseni perustui pääasiassa palvelujen verokiilaan. Sen avaamiseksi otetaan yksinkertainen esimerkki 100 euron laskun tekijöistä. 

40 €     konsultin käteen jäävä osuus verojen jälkeen

14 €     palkkavero (35 % edellisestä)

14 €     työnantajamaksut (25 % edellisestä)

14 €     toimistokulut yms. (tämä on todella alakanttiin)

18 €     22 %:n arvonlisävero

 ________________________________

100 €, josta veroluonteisia maksuja 46 € 

Palvelujen verokiila on tämän laskelman mukaan 46 %.  Hallitus on päättänyt nostaa yleistä arvonlisäveroa 23 %:iin ensivuoden heinäkuusta alkaen. Onpa esitetty, että arvonlisäveroa pitäisi nostaa vielä enemmän.  

Arvonlisävero lisää palvelujen kustannuksia ja vähentää niiden kysyntää. Arvonlisävero on myös suuri este uusien palveluyritysten perustamiselle ja hidastaa siirtymää palvelutalouteen.  Palveluyritykset panostavat T&K-toimintaan ja innovaatioiden luomiseen selvästi vähemmän kuin teollisuus. Palvelutalouden vahvistaminen edellyttää, että palveluyritysten T&K&I-investointeja tuettaisiin verohelpotuksin.  Kansallisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa painotetaan myös innovaatioinvestointien verohelpotuksia tehokkaana keinoa edistää innovaatiotoimintaa. 

Muistettakoon lisäksi, että arvonlisävero on tasavero ja sen lisääminen veropohjassa heikentää verotuksen progressioelementtiä, josta huolehditaan valtion tuloveroasteikolla.  

Valtiovarainministeriö on nyt paljon haltijana. Pelkkä velkapuhe ei nyt enää kelpaa. On lähdettävä verotuksen vaikutuksesta talouden isoon rakennemuutokseen. Perinteisesti VM ei ole halunnut ottaa tällaista tehtävää.

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi