the Blog

Kestävyysvaje ja yhteiskunnan innovatiivinen uudistaminen

maanantai, 15.02.2010 klo 22:41/ Antti Hautamäki

Valtiovarainministeriö julkaisi helmikuun alussa raportin julkisen talouden kestävyysvajeesta. Kestävyysvaje ilmoittaa kuinka paljon pitäisi löytää säästöjä tai lisätuloja, jotta raha riittäisi tulevaisuudessa julkisten palvelujen ylläpitämiseen. Raportin mukaan kestävyysvaje on noin 5,5 % bruttokansantuotteesta. Euroissa tämä tarkoittaa, että joka vuosi pitäisi säästää tai saada lisätuloja 1,5 miljardia euroa seuraavina 8-10 vuotena.  

Kestävyysvajeen korjaamiseksi voidaan tehdä useita toimenpiteitä, kuten lisätään tuottavuutta, pidennetään työuria ja lisätään maahanmuuttoa ja syntyvyyttä. Suuret paineet kohdistuvat taas kuntasektoriin, joka on kolmannes julkisesta taloudesta valtiontalouden ja sosiaaliturvarahastojen ohella. Perusratkaisuna tultanee taas esittämään verojen korotuksia ja palvelujen karsintaa.  

Tulisi kuitenkin pohtia vielä erästä ”selviämiskeinoa” eli talouden innovatiivista uudistamista. Tarkoitan tällä sitä, että luomme uusia innovatiivisia tuotteita ja palveluja, joilla on maailmalla kysyntää. Lisäämme siis vaurautta innovaatioilla. Tämä on se tie jolla kansantaloudet ovat ennenkin selvinneet ja menestyneet pitkällä aikavälillä.  

Kestävyysvaje haastaa innovaatiopolitiikan. Julkiset panokset tutkimus- ja kehittämistoimintaan - noin 2 miljardia euroa – on pantava tuottamaan uutta liiketoimintaa. Tällä hetkellä yleisarvio on, että innovaatiopolitiikkamme on aivan liian varovaista ja konservatiivista. Innovaatiopolitiikan tulee olla rakennemuutospolitiikkaa eli sillä on tehokkaasti voimistettava palvelutaloutta ja edistettävä perinteisen teollisuuden uudistumista. Olen kiteyttänyt muutoshaasteen siirtymiseksi kohti luovaa tietämystaloutta.  

Innovaatiopolitiikan painopisteen tulisi olla maailmanluokan innovaatiokeskittymien rakentamisessa. Ohjelmat, joilla t&k-rahoja nyt jaetaan, hajottavat resurssit pieniin, eri puolilla maata tehtäviin hankkeisiin. Niistä voi nousta uutta innovatiivista yrittäjyyttä, mutta isoja vipuvaikutuksia ei saada aikaan.

Sen sijaan suuntamaalla esim. 100 miljoonan euron innovaatiopaketteja muutamalle vahvalle kaupunkiseudulle saadaan aikaan sellaisia innovaatioympäristöjä, josta poikii runsaasti innovaatioita ja niitä kaupallistavia yrityksiä. 

Innovaatiokeskittymien menestymisen edellytyksiä on jo tutkittu. Tutkimuksista voidaan yleistää muuta keskeinen johtopäätös: 

  • Keskittymän tulee vahvasti uskoa siihen, että se voi menestyä omilla ratkaisuillaan 
  • Tarvitaan innovatiivinen kulttuuri, jolle on ominaista innostus, luovuus, ristinottokyky ja peräänantamattomuus 
  • Keskittymän tulee fokusoitua muutamalle osaamisalueelle, jolla pyritään maailman kärkijoukkoon. 

Innovaatiokeskittymän rakentaminen on pääasiassa paikallisten toimijoiden kuten yritysten, yliopistojen, kuntien ja kehittämisyhtiöiden vastuulla. Mutta julkiset t&k-panokset ovat myös tarpeen.

SHOKit ja osaamiskeskusohjelmat eivät nyt riitä. Ne tuntuvan vain vahvistavan vanhaa sen sijaan että niissä etsittäisiin uusia teknologioita, palveluja ja markkinoita.  

Palataan taas kestävyysvajeeseen. Tätä sinänsä ilmeistä ongelmaa käytetään taas pönkittämään mielikuvituksetonta ja masentavaa politiikkaa. Kansakunta ei selviä taantumasta ja edessä olevasta äärimmäisen kovasta globaalista kilpailusta ellei se usko uudistumiskykyynsä ja luota kansalaisiinsa. Tämän takia esimerkiksi metropolialueen kilpailukykytutkimuksessa, jota teemme Jyväskylän yliopistossa Demoksen kanssa, peruslähtökohtana on kaikkien kansallisten voimavarojen innovatiivinen käyttö.

Kilpailukyvyn peruskäsitteitä on itse asiassa kestävä hyvinvointi. Jos tämä tuhotaan taitamattomalla julkisen sektorin rapauttamisella, peli on menetetty. Toisaalta miettimällä uudelleen julkisen sektorin tehtävää ja toimintamalleja, kykenemme edistämään kestävää hyvinvointia – joka pienemmillä kustannuksilla. Ja luomme erinomaisen kasvualusta innovaatioille.  

Tunnistan politiikan vaihtoehdot seuraavasti. Meillä on kaksi mallia: tuottavuusmalli, josta esimerkiksi VM:n viestit kertovat, ja vaihtoehtoinen innovaatiomalli, jota selvitämme metropolialueen kilpailukykytutkimuksessa.

  • Tuottavuusmalli: kestävyysvaje -> lisää veroja ja vähemmän palveluja -> kurjistuminen 
  • Innovaatiomalli: innovaatiot -> yhteiskunnan uudistaminen -> kestävä hyvinvointi

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

         


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi