the Blog

Guggenheim museo suuri mahdollisuus Helsingille

torstai, 10.02.2011 klo 23:39/ Antti Hautamäki

Guggenheimin museon saaminen Helsinkiin olisi upea juttu. Suomen haasteena on jo pitkään ollut miten saataisiin Suomeen investointeja, osaajia ja yrityksiä. Guggenheimin museo olisi sellainen ulkomainen investointi, joka taatusti kiinnostaisi kansainvälisesti. Se houkuttelisi Helsinkiin matkailijoita ja sitä kautta saisimme huomattavia tuloja.

Mutta vähintään yhtä tärkeää on se, että museo tekisi Helsingin metropolin kiinnostavaksi paikaksi asua ja elää. Globaalissa taloudessa metropoli kamppailevat samoista liikkuvista osaajista. Miksi joku kovan tason muotoilija, insinööri tai tutkija tulisi Helsinkiin? Mitkä tekijät vaikuttavat tällaisiin muuttopäätöksiin? Richard Florida on jo pitkään tutkinut tätä asiaa ja päätynyt siihen, että sellaiset kaupungin ovat vetovoimisia, joissa on luova ilmapiiri, korkea elämän laatu ja paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Tässä yhtälössä Guggenheim-museolla olisi merkittävä osa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja kaupunginmuseon johtaja Janne Gallen-Kallela Sirén ovat olleet kauskatseisia ja rohkeita päättäessään että museo on tervetullut Helsinkiin. Tätä asiaa selvitetään parin miljoonan euron budjetilla. Summa ei ole suuren suuri kaupungin budjetissa ja jo nyt asia on saanut kansainvälistä huomiota, jonka ”markkina-arvo” lienee jo ylittänyt sijoituksen arvon.

Monet taiteilijat ja ns. intellektuellit ovat kavahtuneet museohankkeesta. Kaikenlaiset pelot ja ennakkoluulot ovat tulleet esiin. ”Museo edustaa amerikkalaista imperialismia ja kapitalismin henkeä.”  ”Museo tuo Suomeen taiteen supertähdet, jotka ovat kaupallisia brandejä.” ”Ei tänne tarvita mitään kansainvälistä taidetta, sitähän näkee jo ihan tarpeeksi New Yorkissa.” ”Guggenheim on taidemaailman McDonalds.” ”Taas se Gehry tuo tänne ne simpukankuorensa, vaikka meillä on omasta takaa ihan hyviä arkkitehteja.”

Näinkö me torjumme yhden maailman kiinnostavimman museon tarjouksen. Yhäkö meille riittää nationalistinen sulkeutuneisuus. Vieläkö avoin maailman kauhistuttaa.

Guggenheimin museota koskevan selvityksen sopimuksessa painotetaan tarvetta etsiä uutta museokonseptia. Voimme ideoida aivan uudenlaisen museon, jossa voitaisiin monipuolisesti hyödyntää suomalaista osaamista ja suomalaista taidetta ja arkkitehtuuria.

Uudenalaisessa museossa kävijöillä on muitakin rooleja ja mahdollisuuksia kuin vain kierrellä saleissa katsomassa teoksia. Museo voi olla vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa kävijät osallistuvat monin tavoin luovaan työhön ja sisältöjen kehittämiseen. Nykyaikainen teknologia otetaan avuksi, ja sen kautta näyttelyt voidaan saattaa verkon välityksellä kaikkien katsottavaksi. Teoksia voidaan kommentoida ja niiden vaikutelmia tulkita netissä. Teoksien ja tekijöiden taustat saadaan elävästi esiin. Katsojat voivat osallistua näyttelyjen ideointiin ja teosten esillepanoon. Museon ympärille muodostuu sosiaalisen median yhteisöjä ja ”fanittajia”. Museossa on kirjastoja ja arkistoja tukijoiden käyttöön. Voimme hyödyntää ns. lisätyn todellisuuden (augmented reality) teknologian antamia mahdollisuuksia rakentaa uusia merkityskerroksia teosten, taiteilijoiden, näyttelyjen, kokoelmien ja itse rakennuksen päälle. Tätä listaa voitaisiin jatkaa pitkään…

Esitän tässä valmistelijoille yhden idean, jonka olen saattanut myös Janne Sirénin tietoon. Viime vuosina on syntynyt useita laboratorioita, joissa tiede ja taide, tutkijat ja taitelijat työskentelevät yhdessä. Puhutaan ns. artsciencestä. Erityisesti teemaa on kehitellyt David Edwards, jonka teoksia esittelen englanninkielisessä blogissani:

http://sustainableinnovation.fi/blog_en.php?id=11&title=Design+thinking+and+artscience+labs

 

Tiede ja taide, tutkijat ja taitelijat oppivat tavattomasti toisiltaan työskennellessään yhdessä.  He kykenevät kääntämään toistensa ideoita omalle kielelleen. He kykenevät oppimaan uusia yhteisiä käytäntöjä. Tämä edellyttää erityisten laboratorioiden muodostamista, joita kutsumme Jyväskylän yliopistossa CLASeiksi ilmaisusta ”Creative Labs of Art and Science”. CLASit ovat myös avoimia ulospäin niin että niiden toimintaan voi osallistua myös yleisö, museosta kiinnostuneet ihmiset. Näissä CLASeissa olisi tavoitteista ja teemoista riippuen mukana erilaisia taitelijoita, arkkitehtejä, muotoilijoita, median alan ihmisiä, filosofeja, antropologeja, taidehistorioitsijoita, fyysikoita, matemaatikkoja… Labit voivat olla opetuspaikkoja, ne voivat olla taiteen tai tieteen tekemisen tiloja, ne voivat tuottaa ratkaisuja erilaisiin ongelmiin, niistä saattaa jopa singahtaa liiketoimintaideoita!

Ehdotukseni on että Guggenheimin museon tulevassa konseptissa olisi sisällä tällaisten taide-tiede-laboratorioiden organisointi. Erilaiset labit eivät ole vieras Guggenheimin nykyisellekään toiminnalle, mutta taide-tiede-labit olisivat uuttaa ja jotain sellaista jota juuri Suomi ja erityisesti Helsinki voisi tarjota.

 

Palaute: antti@sustianbleinnovation.fi

  


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi