the Blog

Yhdistetään kaikki metropolin kunnat Super-Helsingiksi

sunnuntai, 27.02.2011 klo 22:29/ Antti Hautamäki

Metropolin kehittämisestä tulee seuraavan hallituksen suuri haaste. Näyttää siltä, että valtion toimia tarvitaan metropolin elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi. Valtion rooli ei ole kuitenkaan olla jatkuva osapuoli metropolin kehittämisessä vaan etsiä kuntien kanssa ratkaisu alueen yhtenäsyyteen. Ehdotan nyt pohdittavaksi hyvin radikaalia ratkaisua, demokraattista Super-Helsinkiä.

 

Metropolin hallintorakenne on todella kova poliittinen pala nieltäväksi.  Kuten olen sanonut aikaisemminkin, merkittävä osa metropolin haasteista on sellaisia, että niitä ei ratkaista pelkillä rakenteilla. Tällaisia ovat esimerkiksi alueen dynamiikkaan, luovuuden kulttuuriin ja yrittäjyyteen liittyvät asiat.

 

Metropolin elinkeinorakenne on kehittymässä selvästi kohti luovaa palvelutaloutta ja se edellyttää suuria muutoksia innovaatio- ja elinkeinopolitiikassa. Tämä rakennemuutos on suuren luokan tehtävä koko metropolille, mutta tämä haaste ei edellytä metropolin hallinnon uudistamista.

 

Metropolin yhtenäisyys on kuitenkin aivan ratkaisevaa maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL-asiat) kehittämiselle palvelemaan koko metropolia. Toinen yhtä painava yhtenäisyyttä edellyttävä tehtävä on alueellisen eriarvoistumisen eli segregaation torjuminen.

 

Voidaanko segregaation ongelma ratkaista, jos MAL-asiat saadaan tehokkaaseen hallintaan? Tämä ei ole itsestään selvää. Ainakaan pelkkä suositus lisätä sosiaalista asuntotuotantoa tasaisesti koko metropolissa ei riitä. Tarvitaan vahvempaa asetta, mutta sellaista on vaikea rakentaa vapaaehtoisuuden pohjalta. Toisaalta valtion ottaminen päätöksentekijäksi ei sovi suomalaisen kunnallisen itsehallinnon perinteeseen.

 

Metropolialueella on nähtävissä ns. kerman kuorintaa eli houkutellaan hyviä veronmaksajia eikä välitetä tavallisten ihmisten asumisesta. Tässä on syyttävä sormi usein suuntautunut Espooseen, mutta osoite on väärä. Ongelmana ovat pikemminkin kehäkuntien politiikkaa. Ne eivät ole alkuunkaan toteuttaneet niitä rakentamissuunnitelmia, joihin ne sitoutuivat valion kanssa käydyissä neuvotteluissa. Sen sijaan Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat panostaneet asuntotuotantoon, mutta ei aivan sovittuun tahtiin.

 

Mietittyäni näitä kysymyksiä, olen alkanut kallistua ”Super-Helsingin” kannalle. Super-Helsinki olisi yksi kunta, johon sisällytettäisiin KAIKKI 14 METROP0LIN KUNTAA. Tämä olisi 1,5 miljoonan asukkaan suukaupunki. Super-Helsingin rakenteen tulisi kehittyä Metropolin hyvinvointi raportissa esitetyksi 10-minuutin metropoliksi, jossa olisi tiiviitä asumisen ja palvelujen keskittymiä - mikropoleja, joissa palvelut olisivat 10 minuutin kävely tai pyörämatkan päässä ja joiden välillä toimisi tehokas ja nopea julkinen liikenne (metro, juna, raitiovaunu, bussiliikenne = 10 minuutin etäisyyden mikropolien välillä).

 

Koska demokratia on välttämätön osa kuntahallintoa, Super-Helsinkiin tarvitaan vahva paikallisdemokratia, jossa jokainen metropolin asumiskeskittymä saa oikeuden päättää tietyistä lähiympäristön kuuluvista palveluista. Tässä olisi kyseessä Metropolin hyvinvointi –raportissakin esitelty ”deliberatiivisen  demokratian” malli. Tällöin metropolin budjetista osa päätettäisiin Super-Helsingin mikropoleissa paikallisten asukkaiden päätösten mukaan. Tämän mallin toteuttamiseen saatetaan tarvita uutta lainsäädäntöä, ja se olisi valtion merkittävin panos metropolin tukemisessa.

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi