the Blog

Tiede- ja innovaatioministeri seuraavaan hallitukseen

lauantai, 05.03.2011 klo 23:53/ Antti Hautamäki

Suomen menestysstrategiaksi on monesti todettu panostaminen tietoon ja osaamiseen. Tämä on myös Suomen innovaatiostrategian peruslinjana. Suomen hallituksessa on kaksi ministeriötä, joiden vastuualueena on tieto ja osaaminen. Ne ovat Opetus- ja kulttuuriministeriö OKM ja Työ- ja elinkeinoministeriö TEM. Tämä kaksijakoisuus on luonnut jännitteen, joka on haitallinen tietoon ja osaamiseen tähtäävän menestysstrategian toteuttamiselle. Tämän jännitteen arvioinnissa on aidosti kysyttävä, mikä on tieteen asema innovaatiojärjestelmässä ja miten tiedettä tulisi kehittää.

 

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan piiristä on lähtenyt liikkeelle aloite saada seuraavaan hallitukseen tiede- ja innovaatioministeri. Tästä asiasta annettiin julkilausuma 3.3.2011 jonka oli allekirjoittanut yli 30 merkittävässä asemassa olevaa tutkijaa ja tutkimusorganisaatioiden johtajaa. Julkilausuman mukaan tiede- ja innovaatioministerin johdolla toimisivat opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikkö sekä työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osasto. Hän toimisi myös tutkimus- ja innovaationeuvoston ainoana varapuheenjohtajan; pääministerihän on neuvoston puheenjohtaja. Tällöin innovaatiojärjestelmän keskeiset toimijat eli korkeakoulut, Suomen Akatemia, Tekes ja VTT olisivat ministerin toimialalla.

 Ehdotus jakaa mielipiteitä tiede- ja innovaatiokentässä. Toisten mielestä se painottaa liikaa perustukimusta ja toisten mielestä se on taas liikaa kallellaan innovaatiotoimintaan, jolloin perustutkimus jää jalkoihin. Mainittakoon tässä yhteydessä, että sen ovat allekirjoittaneet useat akatemiaprofessorit ja Itä-Suomen yliopiston ja Lapin yliopiston rehtorit. Toisaalta allekirjoittajina ovat VTT pääjohtaja ja ETLAn toimitusjohtaja. Mukana on siis vahvaa tiedeyhteisöä ja merkittäviä innovaatiojärjestelmän toimijoita. Tiettävästi Tekes on suhtautunut aloitteeseen torjuvasti.  

Olen itsekin allekirjoittanut julkilausuman ja omat perusteeni ovat seuraavat:

  1. Suomessa tarvitaan tiedepolitiikan ja innovaatiopolitiikan parempaa koordinaatiota
  2. Tieteen ja erityisesti perustutkimuksen asemaa tulisi vahvistaa sekä itsessään että osana innovaatiopolitiikkaa.

Ehdotettu tiede- ja innovaatioministeri voisi olla ratkaisu molempiin haasteisiin etenkin, jos ministerin alaisuuteen tulisivat korkeakoulut, Suomen Akatemia ja Tekes.

Monet tiedepolitiikan asiantuntijat ovat olleet huolissaan Suomen tieteen tilasta. Suomen tieteellisen tutkimuksen suhteellinen taso ei ole kehittynyt odotetulla tavalla. Monet pienet eurooppalaiset maat ovat parantaneet suhteellista asemaansa ja saavuttaneet tai ohittaneet Suomen: Norja, Belgia, Irlanti ja Itävalta. Alankomaat ja Tanska ovat kasvattaneet etumatkaansa. Suomen Akatemia on julkaissut vuoden 2010 lopulla asiaa valaisevan selvityksen (Suomen Akatemian julkaisuja 2/10).

Tiukimmat kriitikot väittävät, että meillä ei oikeastaan ole tiedepolitiikka. Se on korvautunut tutkimus- ja innovaatiopolitiikalla (t&k). Tämän kritiikin kärki suuntautuu OKM:öön. Eräänä esimerkkinä on tutkimusinfrastruktuurien (laiteet ja laboratoriot) jääminen kehityksestä jälkeen. Tieteen perusrahoitus on ehkä suurin haasteemme. Tieteen ”elinkaaret” ovat pitkiä, usein kymmeniä vuosia. Tässä tarvitaan kärsivällistä rahaa, joka jaksaa odottaa tuloksia. Tämän rahoituksen kasvattaminen on ollut erittäin vaikeata.

  

Toisaalta meillä on suuria paineita vahvistaa innovaatiotoimintaa. Oman murheen kryyninsä muodostaa teollisuus. Viiden viimeisen vuoden (2005-2010) aikana teollisuuden työllisyys on vähentynyt 8 %. Teollinen tuotanto tapahtuu kasvavasti kehittyvissä talouksissa. Teollisuuden on kyettävä siirtymään arvoketjuissa ylöspäin kohti osaamisintensiivisempää tuotantoa ja palvelua. Tähän tarvitaan vahvaa t&k-panosta joka johtaa uusiin tuotteisiin ja palveluihin.

 

Teknologia on ollut viime vuosina innovaatiopolitiikassa heittopussina. 90-luvulla vannottiin teknologian nimiin Nokian menestyksen vanavedessä. 2000-luvulla painopiste on siirtynyt palveluihin ja erityisesti kysyntätekijöihin. Suunta on oikean, mutta vaarana on, että tässä ns. laaja-alaisessa innovaatiopolitiikassa pertustukimuksen ja siihen perustuvan korkean teknologian kehittäminen ei saa ansaitsemaansa tukea.

 

Kuitenkin totuus on taas keskivälillä. Emme voi menestyä globaaleilla markkinoilla, jollei meillä ole vahvaan teknologiseen osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa oli se sitten tuotantoon tai palveluihin liittyvää. Tietysti on aivan selvää, että teknologia ei itsessään ole tuote vaan se tarjoaa toiminnallisuuden (funktio), joka yhdistyy tai integroituu tuotteeseen ja palveluun.  Suomen elinkeinoelämä tulee menestymään jos se kykene kaupallistaman vahvan osaamispohjansa. Tarvitaan siis huippuosaamista ja kykyä tuottaa palveluja. Tässä suhteessa design-ajattelu ja etenkin design-driven innovation ovat avainasemassa.

 

Teknologia on eräs valtavirta, jota kautta tieteelliset löydökset siirtyvät innovaatioiksi. Esimerkiksi fysiikan piirissä löydetyt nanoputket saattavat johtaa aivan uudenlaiseen energiateknologiaan, jota sitten sovelletaan esimerkiksi sähköenergian varastoimiseen. Tiede vaikuttaa tietysti monilla muillakin tavoin innovaatiotoimintaa. Esimerkiksi johtaminen, markkinointi, yritystoiminta, tekijänoikeudet, palvelut jne. ovat kaikki toimintoja, joita yliopistot tukivat ja joilla on suuri merkitys innovaatioille.

 

Yliopistojen kehittäminen ei tule pysähtymään nykyiseen uuteen yliopistolakiin. Tarvitaan edelleen valintoja, riittävän vahvoja yksiköitä, keskittymistä ja kansainvälistymistä. Suurimpia haasteita on kuitenkin tutkimuksen laadun jatkuva kehittäminen. Tätä varten on luotava uusia ”tulosohjauksen” instrumentteja.

 

Puhuin edellä tiedepolitiikan ja innovaatiopolitiikan koordinaatiosta. Tutkimusrahoitus on alue, jossa koordinaatiota tarvitaan ehkä enemmän kuin muilla alueilla. Nyt meillä on ”kolmikanavainen rahoitusmalli”, jossa kanavia ovat

1.    Yliopistojen tutkimuksen perusrahoitus (OKM)

2.    Suomen Akatemian tutkimusrahoitus (OKM)

3.    Tekesin kautta tuleva tutkimusrahoitus (TEM)  

 

Näiden kolmen kanavan keskinäisiä suhteita, tehtäviä ja osuuksia tulee arvioida kriittisesti ja tämä olisi uuden tiede- ja innovaatioministeriön ensimmäisiä tehtäviä.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjauksessa vuosille 2011-2015 esitetään näiden kanavien lisärahoituista t&k-toimintaan seuraavaasti:

  • Tekes  70 miljoonaa euroa
  • Suomen Akatemia 40 miljoonaa euroa
  • Yliopistot 25 miljoonaa euroa

Kuinka tämä vahvistaa tiedettä ja perustutkimusta, on hyvä kysymys!

PS. Media on ollut hiljaa julkilausumasta. Ehkä tiede- ja innovaatioministerin ehdottaminen ei ole uutinen, mutta se on kyllä merkitykseltään samaa luokkaa kuin puolueiden verolinjaukset, jota jauhetaan aamusta iltaan.

 

Palaute: Antti@sustainableinnovation.fi 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi