the Blog

Kulttuuriosaamisen vahvistaminen Kataisen hallituksen ohjelmaan

perjantai, 10.06.2011 klo 18:20/ Antti Hautamäki

Nyt kun näyttää siltä että Jyrki Kataisen hallitus todella syntyy (onnittelut Jyrkille), niin sen onnistuminen on loppujen lopuksi kiinni hyvästä ohjelmasta. Säätytalolla on neuvoteltu uudesta ohjelmasta mukaan tulevien puolueiden kesken. Tiedämme, että hallitusohjelmassa tulee olemaan keskeisessä asemassa kestävyysvajeen voittaminen ja nimenomaan tavalla joka ei lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

 

  

Hallitusohjelmassa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös kulttuuriin liittyvät kysymykset. Tässä tarjoaa hyvän pohjan perjantaina 10.6. julkistettu tulevaisuusvaliokunnan raportti Tulevaisuuden kulttuuriosaajat, jonka ovat laatineet tutkimusprofessori Antti Hautamäki ja tohtori Kaisa Oksanen Jyväskylän yliopistosta (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011).

 

  

Tässä raportissa tarkastelemme kulttuuriosaamista laaja-alaisena elämään, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvänä asiana. Kulttuuriosaamiseen kuulu arvojen ja oman identiteetin tunnistaminen, kyky toteuttaa omia mahdollisuuksiaan elämässä ja työssä sekä globaali verkostoituminen monien kulttuurien maailmassa.

 

 

Raportissa käsitellään myös syrjäytymistä ja osallisuutta. Näemme että kulttuuriosaaminen tukee elämänhallintaa ja auttaa toteuttamaan omia pontioitaan yhteiskunnassa. Kulttuuriosaamisen vahvistaminen onkin keskeisiä keinoja ratkaista niitä ongelmia, jotka Kataisen hallituksella on edessään.  Toivon, että viime eduskuntakaudella tulevaisuusvaliokunnassa työskennelleet tulevien hallituspuolueiden kansanedustajat ottavat kulttuuriosaamisen teemat mukaan hallitusohjelmakeskusteluihin. Tässä haluan erityisesti vedota Päivi Lipposeen (sdp), joka on uuden tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, Harri Jaskariin (kok) ja Jukka Gustafssoniin (sdp), jotka kaikki osallistuivat aktiivisesti tutkimushankkeen ohjausryhmän kokouksiin.    

 

Tässä ote raportista (s. 39-41)

Elinvoimainen osaamisyhteiskunta

Keskustelu luovuudesta ja kulttuuriosaamisesta johtaa kysymykseen koko yhteiskunnan luonteesta. Perustava ongelma on osallisuus: koskeeko luovuus vain pientä erityisryhmää, eliittiä, vai onko luovuus kaikkien oikeus ja mahdollisuus. Osallisuus luovassa taloudessa ratkaisee myös yksilön osuuden hyvinvoinnista. Nämä kaksi kysymystä – osallisuus ja hyvinvointi – määrittävät itse asiassa koko yhteiskuntaa. Monet tukijat ovat päätyneet siihen, että globaalissa innovaatiotaloudessa pärjäävät vain ne maat ja alueet, jotka kykenevät saamaan kaikkia voimavaransa liikkeelle ja joissa kaikkien ihmisten elämänlaatu on mahdollisimman korkea. Tällaista yhteiskuntaa sanomme elinvoimaiseksi osaamisyhteiskunnaksi.

Perinteisessä hyvinvointivaltiossa oli myös laaja osallisuus (inkluusio), mutta hyvinvointia rakennettiin painottaen elintasoa, ei niinkään elämänlaatua. Meritokratiassa eli osaavan eliitin yhteiskunnassa elämälaatu on vain valikoituneiden yksilöiden etuoikeus. Vanhassa luokkayhteiskunnassa vaurautta oli vain omistavalla luokalla, muiden jäädessä osattomaksi sekä yhteiskunnasta että hyvinvoinnista. 

Kun kaikki voimavarat saadaan käyttöön kestävää hyvinvointia edistämään, syntyy elinvoimainen osaamisyhteiskunta. Osaaminen ei tässä tarkoita vain osaamista, jota tarvitaan elinkeinoelämässä. Osaamista on myös elämänhallinta, kyky käyttää omia voimavarojaan haluamallaan tavalla sekä kyky sosiaaliseen verkottumiseen. Tällainen ”siviiliosaaminen” vahvistaa demokratiaa, luo sosiaalista pääoma ja tuottaa yhteistä hyvää olematta välttämättä taloudellisen vaihdon piirissä. Elinvoimainen osaamisyhteiskunta kykenee hyödyntämään avoimen ja julkisen innovaation mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittämisessä ja arvonluonnissa. Suotta ei puhuta innovaatiodemokratiasta, sosiaalisesta tuotannosta tai joukkoyhteistyöstä.

 

 

Tiellä kohti elinvoimaista osaamisyhteiskuntaa perushaaste on luoda olosuhteet, joissa kaikki voimavarat ovat käytössä ja tukevat toisiaan aidon synergisellä tavalla. Kansalaisten voimavarat pääsevät esiin paitsi huolehtimalla koulutuksesta, myös ottamalla huomioon kansalaisten voimaantuminen ja vertaistoiminta. Ajattelutapana on tässä että kansalaisilla on mahdollisuus olla aktiivisia, globaaleja, osaavia, tiedostavia ja verkottuneita. Kansalaisten vertaistoiminta, sosiaalinen verkottuminen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen uudet muodot ovat valtava voimavara koko yhteiskunnassa ja taloudessa. Aktiivinen, osaava, oppiva kansalainen on tärkein tekijä niin työelämässä kuin arjessakin.

 

Raportin voi ladata tästä:

http://www.pilkahdus.fi/uploads/2011/03/18/Tulevaisuuden_kulttuuriosaajat.pdf

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi