the Blog

Tuottavuuden kasvu ei yksin ratkaise kilpailukykyämme

tiistai, 22.11.2011 klo 20:06/ Antti Hautamäki

Tämä teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipide-osastossa 18.11.2011.  

Jorma Ollilan puheenvuoro (HS Veraskynä 16.11.2011) yritysten tuottavuuden romahtamisesta on hälyttävä mutta samalla yksipuolinen. Elinkeinoelämän keskeiset vaikuttajat ovat pitkään toistaneet talouskasvun keskeisyyttä Suomen kilpailukyvylle. Koska työn määrä on supistumassa, talouskasvu perustuu tuottavuuden kasvuun. Sinänsä nämä teesit pitävät paikkansa, mutta niiden tulkinnasta ja rajoituksista on käytävä myös keskustelua.

 

Kilpailukyky perustuu globaalissa taloudessa muuhunkin kuin tuottavuuteen. Olemme itse asiassa innovaatiokilpailussa emmekä tuottavuuskilpailussa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nokian nykyiset vaikeudet. Nokian tuottavuus on ollut huippuluokkaa, mutta Nokia ei kyennyt kehittämään innovatiivisia tuotteita, jotka olisivat vastanneet kuluttajien muuttuvia tarpeita. Pelin mursi Apple uusilla tuotteilla ja erityisesti niihin liittyvillä palveluilla.

 

Suomen perusteollisuus on nyt suurissa vaikeuksissa, jotka eivät ratkea yksin tuottavuutta nostamalla. Mantraksi on muodostunut kustannuskilpailukyky eli tuotantokustannusten karsiminen etenkin automaatiolla ja tietotekniikalla. Mutta Suomessa ei ole mahdollisuuksia päästä samaan kustannustasoon kuin Kiinan ja Intian tapaisissa kehittyvissä talouksissa. Vaikka miten vähentäisimme työvoimaa ja painaisimme energiakuluja alas, olisimme silti kallis maa. Teollisuuden investoinnit suuntautuvatkin enenevässä määrin kehittyviin maihin.

 

Suomen menestys tulee perustumaan innovatiivisuuteen ja elinkeinoelämän rakennemuutokseen. Elinkeinoelämän painopiste tulee olemaan palvelutaloudessa. Palvelutalous työllistää hyvin mutta ei tarjoa niin hyvää yleistä palkkatasoa kuin perusteollisuus. Jos haluamme kehittää kilpailukykyä palvelutaloudella, meidän on siirrettä painopistettä osaamisintensiivisiin palveluihin, joissa yhdistyy korkea osaaminen, vahva asiakaskeskeisyys ja tietotekniikan luova soveltaminen. Teollisuudenkin on kyettävä uudistumaan palvelujen aikakauteen.

 

Tuottavuutta yksipuolisesti korostava politiikka johtaa helposti työvoiman vähentämiseen ja työn intensiteetin kasvattamiseen. Yhä harvempi työntekijä tekee yhä kuluttavampaa työtä. Tämä on vastoin niitä uusia näkemyksiä, jonka mukaan tuottavuuden kasvu syntyykin tehtävärakenteiden uudistamisesta. Elinkeinoelämässä on opittava kehittämään työtehtäviä niin että ihmisten osaaminen tulee entistä paremmin käytettyä.

 

On myös suhtauduttava varauksellisesti teesiin työn tarjonnan supistumisesta. Työllisyysaste on meilläkin vain 70 prosentin luokaan eli lähes kolmasosa työvoimasta on ulkona työmarkkinoilta. Tätä työvoimaa ei voida helposti työllistää jos tuottavuusvaatimukset viedään äärimmilleen. Työelämää tulisi kehittää niin, että ihmisten erilaiset kompetenssit huomioitaisiin ja kaikkien mahdollisuutta nostaa osaamisensa tasoa tuettaisiin. Monet tutkimukset osoittavat, että tuottavuus nousee työelämän rakenteita uudistammalla ja parantamalla johtamista. Työelämä voidaan tehdä paljon kannustavammaksi ja luovemmaksi.

 

Ollilan huoli tuottavuuden romahtamisesta on aiheellinen, mutta uusia lääkkeitä on ennakkoluulottomasti pohdittava. Tuottavuus paranee pitkällä ajanjaksolla parhaiten uudistamalla jatkuvasti elinkeinoelämää. Tarvitaan radikaaleja innovaatioita, jotka synnyttävät aivan uutta liiketoimintaa. Tässä ei pelata tuottavuudella vaan ihmisten osaamisella ja luovuudella. Tuottavuutta on tietysti koko ajan parannettava, mutta ei vanhaa tehostamalla vaan uutta kehittämällä.


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi