the Blog

Guggenheim-museo on investointi tulevaisuuteen

maanantai, 30.01.2012 klo 23:10/ Antti Hautamäki

Ehdotus rakentaa Guggenheim-museo Helsinkiin on synnyttänyt pitkästä aikaa kulttuuridebatin, jota on syytä seurata tarkasti. Monet merkittävät kulttuurin ja yhteiskunnan edustajat ovat ottaneet kielteisen kannan museon perustamiseen. Näille kannanotoille on tyypillistä korostaa, että kyllä me itsekin osaamme tehdä sen, mitä amerikkalaiset meille kalliilla markkinoivat. Itse pidän museohanketta erittäin merkittävänä investointina tulevaisuuteen ja nimenomaan Guggenheim-museon kansainvälisen taustan takia.  Monet museon kriitikot ovat päivitelleet museon kustannuksia. Mutta onhan aivan uskomattomattoman hienoa, että päättäjät ovat valmiita investoimaan 150 miljoonaa euroa kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi uskon että vastaavaa investointia kulttuuriin ei tehtäisi ilman tätä Guggenheim-optiota. Kulttuuripiirien vastustus on täysin vastoin heidän omaa etuaan.

 

Guggenheim ja kilpailu osaajista  

Guggenheim-museon merkitys liittyy syvälliseen muutokseen maailman taloudessa. Kiteytän nämä muutokset kahteen seikkaan.  

  • Osaaminen ja henkiset voimavarat kasaantuvat maailmassa vetovoimaisiin paikkoihin, innovaatiokeskittymiin
  • Kulttuurin merkitys yhteiskunnassa ja taloudessa kasvaa 

Olemme Jyväskylän yliopistossa tekemässämme tutkimuksessa Suuntana innovaatiokeskittymä analysoineen kaupunkiseutujen toimenpiteitä kehittää vetovoimaansa. Kulttuurin vahvistaminen ja kiinnostavat kulttuurilaitokset ovat yksi tärkeimmistä keinoista, joilla kaupunkiseudut ovat vahvistaneet vetovoimaansa. Tästä Bilbao on vain yksi esimerkki.  

Kuten Richard Florida, John Kao ja monet muut ovat osoittaneet, osaajat arvostavat kaupunkeja, jotka ovat luovia, suvaitsevaisia ja kulttuurisesti kiinnostavia. John Kao erottelee erityyppisiä innovaatiokeskittymiä, joista yksi on ”Hollyworld”. Kuvailemme sitä seuraavasti: 

Kaon kolmas malli, ”Hollyworld”, on ”floridalaisen luovan luokan” kehto, jossa tärkeintä on hyvä ja monipuolinen elämä. Kasvuympäristökseen luova luokka kaipaa paikkoja, joissa korostuu avoimuus, joustavuus, epämuodollisuus ja kokeilevuus. Paradigmaattinen esimerkki tällaisesta dynaamisesta innovaatio ekosysteemistä on Kalifornian Piilaakso, johon viittaamme tässä raportissa toistuvasti.  Bahrami ja Evans pitävät Piilaakson ekosysteemille ominaisena erikoistuneiden ja erilaisten entiteettien lakkaamatonta muodostumista, keskinäistä ravitsemista ja vuorovaikutusta.  Kao pitää myös Torontoa ja Helsinkiä tällaisina keskuksina ja esimerkkejä löytyy myös Intiasta. 

John Kao painotti kirjassaan ”Innovation Nation” paikan erityisyyttä. Kirjoitan kirjassani Kestävä innovaatio asiasta seuraavasti.  

John Kaon mukaan innovaatiokeskittymän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat elämänlaatu, mahdollisuus erikoistua ja maine suvaitsevana paikkana. Richard Florida on vakuuttavasti todistanut, että paikka on keskeinen taloutta ja yhteiskuntaa jäsentävä yksikkö. Paikan laatu, virikkeisyys, suvaitsevaisuus ja luovuus, ratkaisee hakeutuvatko luovat yksilöt sinne. Paikalla on fyysinen ja henkinen ulottuvuutensa. John Kao puhuu jopa fyysisestä paikasta tiedon arkkitehtuurina. Viitaten Delfiin, Stonehengeen ja jopa pyramideihin hän väittää erityisten paikkojen avaavan meidät omaksumaan sellaista mitä emme vielä tiedä. Jokaisen innovaatiokeskittymän tulee sisältää jotain erityistä, kiinnostavaa ja kiihottavaa. Paikan henkinen ulottuvuus liittyy sen tarjoamaan ekosysteemin, joka kannustaa luovuuden ja antaa perustan muuntaa se taloudelliseksi menestykseksi.  

 

Guggenheim museon perustaminen Helsinkiin olisi erittäin merkittävä investointi Helsingin metropolin tunnettuuteen ja vetovoimaan. Monet ovat kritisoineet sitä, että tässä hankitaan vain brändi. Guggenheim-museo ei ole vain brändi, mutta sen brändiarvo on merkittävä ja hintansa arvoinen. Monet museon vastustajat väittävät, että kyllä me suomalaiset osaamme itse rakentaa vastaavan brändin vaikkapa Kiasman tai Helsingin kaupungin taidemuseon varaan.  Ei tämä ole mahdotonta, mutta erittäin epäuskottavaa.

Hyvän brändin tekeminen kestää vuosikymmeniä. Otan esimerkkinä Suomessa joka toinen vuosi jaettavan Millenium-palkinnon, joka on maailman suurin teknologiapalkinto, miljoona euroa. Kun sen jakaminen aloitettiin vuonna 2000, uskottiin että se voi saavuttaa kansainvälistä huomiota, jopa vertautua Nobel-palkintoon. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Guggenheim-museon myötä saisimme kansainvälistä huomiota.  

Guggenheim-museon taiteellinen ja kulttuurinen merkitys

Guggenheim-museon kokoelmat ovat yksi parhaita modernin taiteen kokoelmia. Sellaisen kokoaminen nykyisillä hinnoilla on lähes mahdotonta kaikkein rikkaimmillekin säätiöille. Museon myötä saisimme Helsinkiin kiinnostavia näyttelyitä, joita tultaisiin katsomaan kaukaakin ja enkä väheksyisi sen mukanaan tuomia matkailutuloja.  

Museon merkitys on suuri erityisesti suomalaiselle yleisölle, koululaisille, opiskelijoille ja suuremmalle yleisölle. On aivan eri asia nähdä näitä modernin taiteen mestariteoksia tässä kotoisessa Helsingissämme, kuin sattumalta jossain ulkomaisessa museossa.  

Guggenheim-museon myötä yleinen kiinnostus taiteeseen lisääntyy ja tästä hyötyy koko suomalainen taidekenttä. Helsingistä voisi tulla yksi nykytaiteen tapahtumakeskuksista. Tällaisen keskuksen synnyttäminen edellyttää sellaisia globaaleja verkostoja, joita on juuri Guggenheim-museoilla. Vaikka suomalaisilla museoilla onkin kansainvälisiä verkostoja, niin Guggenheim-museon kautta pääsemme osalliseksi ainutlaatuisista verkostoista, joita on erittäin vaikea rakentaa kansallisesta kotipesästä lähtien.  

Guggenheim Helsingin profiiliksi ehdotetaan kuvataiteen lisäksi muotoilua ja arkkitehtuuria. Juuri nämä alat ovat meidän vahvinta osaamistamme. Alvar Aalto, Kaj Franck, Timo Sarpaneva sekä Tapio Wirkkala ovat Suomen tunnetuimpia taiteilijanimiä maailmalla. Näiden klassikkojen rinnalle on noussut joukko maineikkaita nykytekijöitä, kuten muotilijat Yrjö Kukkapuro, Hannu Kähönen, Stefan Lindfors ja Harri Koskinen ja arkkitehti Juha Leiviskä. Näin me voimme tuoda parasta suomalaista osaamista Guggenheim-museon näyttelytoimintaan. Tämä vahvistaa meidän asemaamme muotoilun ja arkkitehtuurin ”pienenä suurena maana”.  

Suomalainen kuvataide ja Helsingin taidemuseon kokoelmat pääsevät myös esiin museossa ja meille avautuu erinomainen mahdollisuus tehdä niitä tunnetuksi kansainvälisellä taidekentällä. 

Museon tavoitteena on kehittää uudenlaista museokonseptia, jossa on mukana interaktiivisuutta, uutta museopedagogiikkaan, uutta teknologiaa ja uudenlaista vuoropuhelua yleisön kanssa. Tämä vahvistaa kulttuurin asemaa ja kouluttaa uusia ”museosukupolvia”.  

Itse uskon, että Guggenheim-museo lisää kiinnostusta Suomea ja Helsinkiä kohtaan ja vahvistaa kulttuurin merkitystä ihmisten elämässä. 

 

PS. 18.2.2012

Designmuseon uusi johtaja Jukka Savolainen suhtautuu Helsingin Sanomien haastattelussa 18.2. myönteisesti Guggenheim-museon tuloon eikä näe sitä oman museonsa kilpailijana. Hän pitää myös Guggenhein-museon herättämää keskustelua ja ilmapiirin sähköistämistä tervetulleena.

 

Taustamateriaalia

Antti Hautamäki & Kaisa Oksanen (2012): Suuntana Innovaatiokeskittymä. Jyväskylän yliopisto.

Antti Hautamäki & Kaisa Oksanen (2011): Tulevaisuuden kulttuuriosaajat. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta.

Antti Hautamäki (2008): Kestävä innovointi. Sitra.

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi         


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi