the Blog

Sauli Niinistö on siirtymäkauden - ei tulevaisuuden presidentti

keskiviikko, 08.02.2012 klo 20:31/ Antti Hautamäki

Tämän kevään presidentin vaalit olivat kiinnostavimmat pitkään aikaan. Sauli Niinistö oli ennakkosuosikki, jonka kannatus piti molemmilla kierroksilla. Ja ääniä tuli ennätysmäärä, yli 1,7 miljoonaa! Tämä ei ole kuitenkaan kiinnostavaa, vaan se mitä tapahtui muille ehdokkaille. Vielä kiinnostavampaa on analysoida, mitä nämä vaalit osoittavat Suomesta ja sen ”henkisestä” tilasta. Vaalit ilmensivät yhteiskunnassa tapahtumassa olevaa murrosta.

   

Pudokkaat

 

 

SDP on nyt isoissa vaikeuksissa. Puolue ei kyennyt löytämään valovoimaista ehdokasta. Paavo Lipponen ei saanut edes omien ääniä ja vaalityö vaikutti yhtä väsyneeltä kuin ehdokaskin. Näen tässä sosiaalidemokratian identiteettikriisin: mikä on sosiaalidemokratian missio ja vetovoimainen viesti. Pelkkä puhe hyvinvointivaltion pelastamisesta ei pure.

  

Paavo Väyrysen jalkautunut kampanja nosti keskustan jaloilleen. Keskustan kannattajajoukot jäivät toisella kierroksella kotiin ilmaisten näin tuntonsa siitä, kumpikaan kahdesta loppuehdokkaasta ei aja maaseudun ja syrjäseutujen asiaa: taisivat olla ”etelän herroja”. Äänestysprosentti putosi koko maassa ja painui ennätyksellisen alas eräillä keskustan vankoilla kannatusalueilla. Väyrysen kampanja saattaa johtaa Mari ”Asiaa” Kiviniemen vaihtamiseen perinteisempiä arvoja ajavaan alkiolaiseen puheenjohtajaan.

  

Timo Soinin pieni äänisaalis ensimmäisellä kierroksella osoittaa, että perussuomalaisten puhti on poissa ja Soinin karisma ei enää pure niin hyvin kuin eduskuntavaaleissa. Tämä ennakoi perussuomalaisten menestyksen kunnallisvaaleissa jäävän jytkyä pienemmäksi. Varsinkin kun keskusta on alkanut hurjan valmistautumisen kunnallisvaaleihin.

  

Paavo Arhinmäki on terhakka terrieri, joka piti hyvin esillä vasemmistolaisia arvoja ja näkemyksiä. Arhinmäestä kuullaan vielä, mutta nyt hän vaikutti aika kokemattomalta. Arhinmäki olisi voinut olla hyvä ehdokas demareille. City-vasemmistolaiselle nuorisolle Arhinmäki on aikamoinen idoli.

  

Eva Biaudet ansaitsee kymmenen pistettä ponnekkuudestaan pitää esillä tasa-arvoa, naisten asemaa ja suvaitsevaisuutta. Oli nautittavaa seurata Biaudetin avointa kritiikkiä Soinia kohtaan. Persoonallinen ja rohkea ihminen. Biaudet ei kuitenkaan kyennyt uudistamaan Rehn-ilmiötä: aika on erilainen ja meillä on jo ollut naispresidentti 12 vuotta.

   

Loppukamppailu

  

Haavisto-ilmiö jää historiaan. Pekka Haaviston kannatus oli viime kesänä 5 % luokkaa, eli jopa alle vihreiden kannatuksen eduskuntavaaleissa. Loppusyksystä alkoi tapahtua. Sosiaalinen media alkoi pyörittää Haavisto-teema. Haaviston puolesta alkoi löytyä lisää argumentteja ja kannattajia ilmaantui yhä enemmän. Haaviston TV-esiintymiset olivat erittäin onnistuneita. '

 

 

Pian alkoi selvitä, että Haavisto on erittäin hyvin selvillä ulkopolitiikasta ja että hänellä on vankka kokemus kansainvälisistä tehtävistä, etenkin rauhanprosesseista. Haavisto mainosti olevansa rauhantekijä ja sovinnon rakentaja ja tämä näkyi myös hänen rauhallisesta olemuksestaan vaalikamppailussa. Hän ilmaisi kantansa selkeästi ja perustellusti ja oli tässä suhteessa paljon Niinistöä vakuuttavampi. Tämä selittää suurelta osin Haaviston saaman huikean äänimäärän – yli miljoona ääntä.

  

Kuitenkin minulle jäi sellainen vaikutelma toisesta kierroksesta, että Haavisto ei ollut enää niin vapautunut ja varma kuin ensimmäisellä kierroksella. Hän esiintyi enemmän asiantuntijana kuin tulevana presidenttinä. Niinistö sen sijaan oli itsevarma ja yllättävän vapautunut ja huumorintajuinen. Eräissä vaalitenteissä Niinistö iski aika kovaa Haaviston mielipiteisiin. Haavisto ei puolustautunut ponnekkaasti eikä juurikaan käynyt kyseenalaistamaan Niinistön mielipiteitä, vaikka hänellä oli ulkopolitiikasta paremmat tiedot.

   

Niinistö oli tapansa mukaan epämääräinen. Hänen kantojaan sai arvuutella ja kaivaa esiin monimutkaisista kiertoilmaisuista. Sama meno jatkui vaalien jälkeisenä maanantaina eli vastaukset toimittajien kysymyksiin olivat niukkoja ja ympäripyöreitä. En todellakaan tiedä, mitä Niinistä ajattelee.  Tyyppinä uusi presidenttimme on arrogantti ja hän pitää varmasti kiinni valtaoikeuksistaan. Voi olla että hän ei olekaan mikään arvojohtaja vaan ennen kaikkea vallankäyttäjä. Mutta kuusi vuotta näyttää.

   

Haavisto-ilmiö

  

Haavisto näytti vaalikamppailussa olevansa hyvä juuri niissä asioissa – etenkin ulkopolitiikassa, jotka kuuluvat presidentille. Tämä antoi hyvän lähtökohdan Haavisto-ilmiölle, mutta sen ydin on muualla. Haavisto-ilmiö syntyi aluksi vastajytkynä perussuomalaisten nousulle ja lisääntyneelle rasismille. Mutta tämä tuskin selittää ilmiön nopeaa syntymistä ja laajenemista. Näen tässä taustalla suurempia muutoksia, jotka antavat kontekstin tälle vaalille ja Haavisto-ilmiölle.

  

Urbanisaatio: kaupungistuminen etenee vääjäämättä Suomessakin. Maan sisäinen muuttoliike on suurta ja väestö, etenkin nuoret hakeutuvat suurempiin kaupunkeihin. Etäinen maaseutu tyhjenee ja tämä näkyy selkeimmin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kaupungeissa muotoutuu oma arvomaailma ja elämäntapa.

 

Kansainvälistyminen: Suurin osa suomalaisista haluaa Suomen olevan avoin ulkomaailmaan nähden. Euroopan Unionin jäsenyys on itsestään selvä. Globalisaatio nähdään myös merkittävänä mahdollisuutena, vaikka sen negatiiviset vaikutukset tiedostetaankin. Niinistö korosti globalisaation tuomia etuja ja Haavisto taas painotti, että globaalista kilpailua ei saa käydä ihmisarvon kustannuksella.

 

Suvaitsevaisuus: Kaupunkikulttuurissa hyväksytään erilaisuus ja joka tapauksessa erilaisuus on läsnä arjessa. Erilaiset alakulttuurit kukoistavat ja kaikenlaiset kokeilut ovat sallittuja tai ainakin niiden olemassaolosta tiedetään. Maahanmuuttajia alkaa olla pienemmissäkin kaupungeissa. Sukupuolinen suuntautuminen alkaa olla jokaisen oma asia, josta ei tehdä enää suurta numeroa.

 

Kestävä kehitys: Ympäristötietoisuus on jo merkittävää. Kaikki tietävät jotain ilmastonmuutoksesta ja energian säästämisestä. Erilaiset green-liikkeet ovat yleistyneet ja lisäävät luonnon arvostusta. Kuluttajat valikoivat tuotteitaan hiilijalanjäljen perusteella.

 

Politiikan paluu: Kansalaisten luottamus poliitikkoihin on ollut niin meillä kuin muissakin länsimaissa alamaissa. Politiikan korruptoituneisuus saa kovaa kritiikkiä osakseen. Puolueet ovat menettäneet luonteensa kansaliikkeinä ja niistä on muodostunut vaalikoneita. Selkeimmin tämä näkyy kokoomuksesta, mutta samansuuntainen kehitys on koitellut myös vasemmistoa. Keskusta on ehkä eniten kansaliike, vaikka tämäkin piirre on ollut viime vuosina kadoksissa. Politiikka on selvästi alkanut kiinnostaa etenkin nuorempaa sukupolvea. Ympäristöliike on politisoinut kansalaisia. Sosiaalinen media on lisännyt poliittista debattia ja innostanut suuria joukkoja mukaan politiikkaan. Mutta tämä ”uuspoliittisuus” ei kanavoidu suoraan puolueisiin. Se ilmenee enemmänkin ilmiöinä ja projekteina. Ihmiset eivät ole uskollisia puolueille vaan äänestävät niitä tyyppejä, jotka kulloinkin sattuvat edistävät itselleen ajankohtaista projektia. Politiikan paluuseen kuulu myös kriittisyys taloudellista valtaa kohtaan.

 

Nämä viisi isoa teema ja muutosta olivat Haavisto-ilmiön taustalla ja sen käyttövoimana. On mielenkiintoista arvioida Niinistöä näiden teemojen kannalta.

  

Niinistö siirtymäajassa

 

Urbanisaatio: Niinistö edustaa kaupunkilaista elämäntapaa: vallaton rullaluisteleva poikamies, joka viihtyy jazz-ravintoloissa. Haavisto edustaa kuitenkin urbanisaation uudempaa vaihetta, eli suurta suvaitsevaisuutta. Tämä näkyy hyvin siitä, että Haavisto sai kaikissa isoissa kaupungeissa yli 40 % äänistä Espoota lukuun ottamatta (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu ja Vantaa).

 

Kansainvälistyminen: Niinistä on pro-Eurooppa ja pro-globalisaatio. Haavisto on hieman kriittisempi globalisaation nähden kuin Niinistö, korostaessaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kestävän kehityksen edistämistä kansainvälisissä suhteissa.

 

Suvaitsevaisuus: Niinistö on ilmaissut olevansa yleisen suvaitsevaisuuden kannalla. Kuitenkin siellä taustalla pilkahtelee peruskonservatiivinen kokoomuslaisuus, joka näkyy etenkin perhearvojen korostamisena. Avioliitto-termi pitäisi hänen mukaansa varata eri sukupuolta olevien liitoille. Tässä suhteessa Haavisto oli luonnollisesti Niinistöä radikaalimpi ja sai runsaasti erilaisuutta suosivien kaupunkilaisten ääniä.

 

 

 

Kestävä kehitys: Tässä alkoi näkyä huomattavia eroja Niinistön ja Haaviston välillä. Niinistö korosti todella voimakkaasti talouskasvua ja syytti Haavistoa talouskasvun vähättelemisestä vihreyden nimissä. Tämä oli taitavaa retoriikkaa, joka puri hyvin moniin äänestäjiin – varmaan myös merkittävään osaan ammattiyhdistysväkeä. On annettu kuva että kasvun rajoittaminen ympäristön suojelemiseksi vie meiltä työpaikkoja ja estää työttömyyden vähentämisen ja haitta kestävyysvajeen hoitamista. Kaikki kovia väitteitä, joiden kumoaminen ei ole aivan yksinkertainen asia.

 

Politiikan paluu: Tämä on kiinnostava kysymys. Niinistö halusi häivyttää oman poliittisen taustansa ja korosti riippumattomuuttaan. Kuitenkin Niinistö on luettavissa vanhan poliittisen järjestyksen ja siihen liittyvän valtapolitiikan edustajaksi. Haavisto taas edusti ja innoitti ”uuspoliittisuutta”, johon liittyi sosiaalisen median korostaminen ja vaalirahan saaminen pienlahjoituksina. Mutta erityisesti Niinistön ja Haaviston erilaisuus näkyy suhtautumisena talouteen. Niinistölle markkinatalous ja sen toimintaedellytysten vahvistaminen mm. globalisaation kautta oli jopa keskeinen vaaliargumentti. Haavisto taas halusi asettaa markkinoille ja sen edistämiselle poliittisia ehtoja: ei sosiaalista polkemista, ei ympäristön tuhoamista, ei ihmisoikeuksien rikkomista.

 

 

  

Miten maa makaa?

   

Suomi on EU myönteinen ja avoin: reippaasti yli puolet kansasta  - 69% - antoi äänensä EU-myönteisille ehdokkaille. Tämä on hyvä viesti ja osoittaa että perussuomalaisten ilmentämä EU-vastaisuus ei ole mikään uhkatekijä.

  

Suomi on jakautunut: vain 69 % äänesti ja äänestysaktiivisuus oli heikkoa Pohjois- ja Itä-Suomessa. Lapissa ja Pohjois-Karjalassa äänestysprosentti jäi 62:een ja Oulussa ja Pohjois- ja Etelä-Savossakin selvästi alle maan keskiarvon. Tässä taas on palattava perussuomalaisten viestiin ”unohdetusta” kansasta. Tämä jako on voitettava ja tässä tarvitaan Niinistön merkittävää ulostuloa.

 

Niinistö vs. Haavisto: Tämä jako ei häviä. Kuten Osmo Soininvaara sanoi jossain vaalikommentissaan, Suomi tulee olemaan urbaani maa, jossa vastakkaisuus rakentuu talouskasvua korostavien ja kestävää kehitystä korostavien välille. Tai voisimme lisätä pari muutakin muuttujaa:

  

Vallitseva                      Esiin nouseva

ajattelumalli                 ajattelumalli

 

Talouskasvu                 kestävä kehitys

Individualismi               yhteisöllisyys

Arvokonservatismi        arvoliberalismi

  

Elämme nyt syvällistä yhteiskunnallista murrosta tai siirymää. Niinistö edusti vallitsevaa ajattelumallia ja tuli valituksi suurten ikäluokkien keulakuvana.  Haavisto vetosi nuorempaan sukupolveen, jonka ajattelumallit ovat vasta muotoutumassa.

 

Haavisto-ilmiö teki nämä vastakohdat näkyviksi ja jo siinä on sen suuri merkitys. Ja onhan se huikea saavutus, että vihreitä arvoja edustava ja parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa elävä pienen puolueen edustaja voitaa useita politiikan konkareita ja pääsee toiselle kierroksella ja kerää vielä miljoona ääntä, Missä muussa maassa tämä olisi ollut mahdollista!

 

 

 

 

Tämä vaali jää historiaan murroskauden ilmentäjänä. Niinistön on selvästi siirtymäkauden presidentti, joka sanoutuu irti kansallismielisyydestä ja sulkeutuneisuudesta mutta joka ei vielä tavoita syntymässä olevaa uutta, vastuullista ajattelutapaa. Valituksi tuli hyvä tämän ajan presidentti, mutta ei tulevaisuuden arvoja edustava presidentti.

 

 

Haavisto painotti suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä ja kestävää kehitystä, jotka ovat tulevaisuuden arvoja. Hän oli aikaansa edellä. 

 

 

 PS Lisätty 12.2.2012.

Nalle kertoi totuuden Niinistöstä

Björn Wahlroosin haastattelu Hesarissa sunnuntaina 12.2. oli paljastava. Wahlroosin mukaan Tarja Halosen linja on ollut "ristiriidassa" eduskuntavaaleissa ilmenneen kansan tahdon kanssa. Asia on  nyt korjautunut kun Niinistö on valittu presidentiksi. Tämä koko haastattelu kertoo selvää viestiään Niinistöstä: hän on talouselämän etuja ajava ja siltä tukensa ja ehkä ohjeensakin saava presidentti. Sikäli kun Wahlroos on neuvonantajana niin kyllä nuo kolme yllämainittua piirreettä ovat etualalla: talouskasvu hinnalla millä hyvänsä, yksilön vastuun korostaminen (tarvitaan kannusteita, ei tukijärjestelmiä) ja arvokonservatismi. Herää kysymys, oliko Niinistön "pehmeys" (huoli syrjäytyvistä nuorista ym. ) vaalikamppailussa vain äänestäjiä hämäävää retoriikkaa, joka kätki kylmän taloudellisen ajattelun.  Ainakin Niinistön kampanjan rahoitus tuli pääosin elinkeinoelämältä. Kiitos Nallelle avomielisyydestä.

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

     

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi