the Blog

Kuntauudistusta tarvitaan elinkeinopolitiikan vahvistamiseksi

maanantai, 23.04.2012 klo 20:34/ Antti Hautamäki

Kataisen hallituksen ohjelmaansa ottama kuntarakenteen kehittäminen on maamme suurimpia uudistuksia vuosikymmeniin. Uudistuksen perustavoitteena on parantaa kuntien elinvoimaisuutta. Keskeinen keino on luoda taloudellisesti kestävä palvelurakenne, jota on vaikea saavuttaa muodostamatta suurempia yksiköitä. Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksessä päädyttiin siihen, että noin 70 kuntaa nykyisten 336 sijaan riittää hoitamaan kuntien tehtävät.   

 

On ymmärrettävää että näin merkittävä muutos herättää vastalauseita, joihin erityisesti ministeri Henna Virkkunen on törmännyt. Silti kukaan ei vakavissaan kiistä palvelurakenteen haasteita. Kuntakeskustelussa on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle elinvoimaisuuden muut edellytykset. Rakennemuutostyöryhmän selvityksen mukaan elinvoimaisuuden muodostavat talous ja väestörakenne. Tämä lähtökohta johtaa painottamaan kuntien elinkeinotoimintaa ja kilpailukykyä. Talous ja väestörakenne liittyvät toisiinsa. Elinvoimaiset kunnat ovat muuttovoittoisia ja erityisesti nuoret ja työikäiset hakeutuvat seuduille, joissa on tarjolla työpaikkoja. 

  

Elinkeinojen kehittäminen

Elinkeinojen kehittäminen ja kilpailukyvyn parantaminen ovat aluetasoisia tehtäviä, joita yksittäinen kunta ei voi menestyksellisesti hoitaa. Rakennetyöryhmän selvityksessä korostetaan tarvetta koota elinkeinotoiminnan kehittäminen suuremmille alueille. Yksi luonteva tapa määritellä elinkeinopoliittisesti mielekäs kokonaisuus on työssäkäyntialue. Voi olla että työssäkäyntialueet ovat hieman liian laajoja kuntarakenteen pohjaksi, mutta elinvoimaisuuden kannalta niillä on merkitystä.  

Samaan aikaan, kun kuntarakennetta uudistetaan, valtioneuvostossa on meneillään toinenkin elinvoimaisuuteen liittyvä hanke. Työ- ja elinkeinoministeriö on luomassa kasvusopimuksia, joita valtio tekee suurten kaupunkikeskusten kanssa koko maassa. Ministeri Jyri Häkämiehen mukaan kasvusopimusten tavoite on vahvistaa suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä vetovoimaa ja merkitystä Suomen talouden vetureina sekä edistää elinkeinoelämän uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä.

Kuntarakenneuudistus ja kasvusopimuksien laatiminen molemmat tukevat samansuuntaista kehitystä. Suomeen tarvitaan riittävän suuria kaupunkikeskuksia. Vain suurilla kaupungeilla on riittävästi voimavaroja ottaa aktiivinen rooli alueen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja elinkeinoelämän uudistamisessa. Tämä kunnan taloudellisen pohjan varmistaminen jää helposti palvelujärjestelmän kehittämisen jalkoihin. Mitä pienempi kunta, sitä vähemmän sillä on liikkumavaraa ja kykyä investoida infrastruktuuriin ja elinkeinojen uudistamiseen.   

Globaali talouskilpailu johtaa keskittymiseen. Menestyvien alueiden on kyettävä olemaan vuorovaikutuksessa kansainvälisten huippujen kanssa ja houkuttelemaan osaajia, investointeja ja yrityksiä. Niiden on tarjottava kiinnostava elinympäristö ihmisille ja hyvät olosuhteet yritystoiminnalle. Mikään pieni kunta ei kykene tähän.   

Pienuus on suhteellinen asia. Helsingin metropoli on 1,5 miljoonan asukkaan alue, kun taas San Franciscon metropolialue, johon Piilaakso sijoittuu, on noin 5 miljoonan asukkaan keskittymä.  Maailman suuret metropolit ovat 10-20 miljoonan asukaan tihentymiä.   

 

100.000 asukasta pohjaksi

Suomen oloissa on ajateltavissa, että yli 100.000 asukkaan kasvavat kaupungit ovat väestön puolesta elinvoimaisia. Rakennetyöryhmän esityksessä Suomeen muodostuisi 11 yli 100.000 asukkaan kaupunkia, jotka rakentuvat Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Lappeenrannan, Porin, Joensuun ja Vaasan ympärille (suuruusjärjestyksessä). Neljä muuta uutta kaupunkia hipovat tätä raja (Hämeenlinna, Hyvinkää, Kouvola ja Seinäjoki). Näissä 15 kaupungissa asuisi lähes 3.5 miljoonaa ihmistä ja niiden osuus vuotuisesta arvontuotannosta olisi 70 %:n luokkaa.  Ehdotuksen mukaan esimerkiksi uudessa Jyväskylässä olisi noin 180.000 asukasta.  

 

Innovaatiokeskittymät luovat kilpailukykyä

Kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää muutakin kuin suuren väestöpohjan. Olemme Jyväskylän yliopistossa tutkineet alueiden kilpailukykyä ja päätyneet siihen tulokseen, että parhaiten menestyvät ne alueet, joihin keskittyy globaalisti toimivaa innovatiivista yritystoimintaa. Sanomme tällaisia alueita innovaatiokeskittymiksi. Niiden menestyksen takana on yritysten ja muiden toimijoiden vahva verkottuminen ja yhteistyö. Yliopistoilla on merkittävä rooli tällaisissa ekosysteemeissä.

 

  

Kataisen hallituksen ohjelmassa asetetaan myös tavoitteeksi luoda maahan vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä. Esitämme raportissamme Suuntana innovaatiokeskittymä uuden toimintamallin innovaatiokeskittymien rakentamiseksi. Sen perusosia ovat kuntien, yritysten ja yliopistojen tiivis yhteistyö, tulevaisuustyöskentely ja ennakointi sekä avoin dialogi, johon myös kansalaiset osallistuvat. Innovaatiokeskittymän rakentamiseksi tarvitaan laajaa paikallista yhteistyötä ja tämä tuntuu olevan kaikkein vaikeinta. Tarvitaan ydinorganisaatio, joka ottaa vastuun yhteistyöstä. Laatimamme Tiekartta Keski-Suomen innovaatiokeskittymään perustuu tähän toimintamalliin.

 

Kasvusopimukset

Hallituksen valmistelemat suurimpia kaupunkeja koskevat kasvusopimukset tähtäävät myös yhteistyön vahvistamiseen. Kasvusopimukset ja innovaatiokeskittymien rakentaminen kytketään yhteen valmisteilla olevalla neuvottelumenettelyllä, joka edistää yhteistyötä ja voimavarojen koordinoitua käyttöä suurten kaupunkien ja valtion keskeisten toimijoiden välillä. Arvioni on, että metropolialueen lisäksi 5-6 suurimmalla kaupunkiseudulla on edellytykset muodostua globaalin tason toimijoiksi. Epäilemättä Jyväskylä on tässä joukossa.

 

Kuntauudistuksen järkevä ydin on riittävän suurien keskuskaupunkien rakentaminen. Niillä on voimavaroja investoida tulevaisuuteen ja kehittää pitkäjänteisesti elinkeinoja ja kilpailukykyä. Suurimmat yliopistokaupungit voivat kehittyä globaalin talouden merkittäviksi innovaatiokeskittymiksi. Ne tulevat olemaan vetureita, jota luovat kasvua ja hyvinvointia koko Suomelle. Nykyinen hajautunut kuntarakenne ei kykene vastaamaan globaaleihin haasteisiin.

 

PS (lisätty 26.4) Entä muu Suomi suurten kaupunkien ulkopuolella, mikä sille olisi hyväksi? Olen usein puhunut verkostoitumisen avaamista mahdollisuuksista. Suurin osa pienemmistä kaupungeista kuuluu suurten kaupunkien ekosysteemiin. Rakentamalla toiminallisia ja innovatiivisia verkostoja ja hyviä joukkoliikenneyhteyksiä saadaan valta osa Suomen väestöstä suurten kaupunkien "imuun" mukaan. Sitten on vielä joukko etäällä olevia seutuja. Niille on kehitettävä aivan oma strategia ja rahoitusrakenne. Niiden merkitys voi olla suurikin esimerkiksi luonnonvaratalouden kannalta.

 

Kirjallisuutta:

 

Antti Hautamäki ja Kaisa Oksanen: Suuntanta innovaatiokeskittymä. Jyväskylän yliopisto 2012.

https://www.jyu.fi/erillis/agoracenter/julkaisut/kirjat/SuuntanaInnovaatiokeskittym.pdf

 

Palaute: antti@sustainableinnovation.fi

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi