the Blog

Kaikki jakoon - Ensimmäinen suomalainen kirja jakamistaloudesta

torstai, 20.06.2013 klo 17:02/ Antti Hautamäki

Jakamistaloudesta on tullut yksi aikamme kiinnostavimmista ilmiöistä.  Nyt aiheesta on saatu ensimmäinen suomenkielinen kirja, kun Vesa-Matti Lahti ja Jenni Selosmaa julkaisivat kirjansa Kaikki Jakoon, Kohti uutta yhteisöllistä taloutta (Atena 2013). Esittelen ja kommentoin tässä blogissa kirjaa ja sen sanomaa. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, selkä ja havainnollinen. Näkee että toimittajakokemusta on taustalla!

 

California, Again!

Vaikka jakamistalouden idea on vanha, sen uusi tuleminen liittyy Kalifornian San Franciscoon, joka on taas kerran saanut liikkeelle muutosten aallon. Englanniksi jakamistaloudesta käytetään termejä ”sharing economy” ja ”collaborative economy”. Kirjan lopussa on lista muista asiaan liittyvistä termeistä.

 

Kirjan mukaan uusi jakamistalous on uuteen teknologiaan pohjautuvaa jakamistaloutta. Se on internet-ajan ilmiö. Jakamistalouden varhaisemmat muodot olivat hyvin paikallisia ja tuttuuteen perustuvia, kuten osuustoimintaliike tai hippiliike. Myös suomalainen talkooliike oli ja on jakamistaloutta. Uusi jakamistalous on kuitenkin urbaani-ilmiö ja sen onnistuminen edellyttää tiettyä kriittistä massaa. Kehittyneimmät esimerkit tästä löytyvät San Franciscosta.

 

Esimerkkejä

Kirjan parasta antia ovat esimerkit, joita on runsaasti ja eri aloilta. Taulukossa 2 on 23 erilaista jakamistalouden palvelumuotoa, alkaen autojen yhteiskäytöstä aina vertaisopetukseen asti.

 

Autojen jakamisesta ja yhteiskäytöstä on tullut eräänlainen alan veturi ja tienraivaaja. Jos sinulla ei ole autoa, voit liittyä verkostoon ja palveluun, jonka kautta saat vuokrattua auton henkilöltä, joka ei juuri silloin tarvitse autoaan. Internetin kautta selviää, mitä autoja on vapaana ja missä ne sijaitsevat. Tekniikka etenee tällä alueella nopeasti ja jo nyt voidaan auton ovet avata ja käyttö maksaa kännykällä. Paikkatunnistus perustuu satelliitteihin. On selvää että tähän markkinaan on tullut myös yrityksiä, kuten ZipCar USA:ssa ja City Car Club Suomessa.

 

Jakamistaloudessa lähes jokaisella on jotain jaettavaa. Ihmisten komerot, kellarit, vintit ja autotallit ovat täynnä tavaraa, jota käytetään vain kerran pari vuodessa. Omasta kellaristani löytyy yksi ylimääräinen pyörä, pari kertaa vuodessa käytössä olevat sähköpora ja ruuvinväännin, sähköllä käyvä ruohonleikkuri, jolla parturoi pienen pihamme kymmenessä minuutissa, ja harrastuksen lopahtamisen takia käyttämättä jäänet virvelit. Merenrannalla lojuva soutuveneemme oli toissakesänä koko kesän maissa ja viime kesänä sillä soudettiin tasan kaksi kertaa.  Tässä vain osa yhteiskäyttöön soveltuvista tavaroistamme. Kuin oma –palvelun kautta voisimme ilmoittaa nämä tavarat vuokrattavaksi.

 

Kuten Vesa-Matti, myös meidän perheemme on asunut Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa. Viime keväänä asuimme puolitoista kuukautta yhden Berkeleyn tutkijan kalustetussa talossa, jota hän ei enää käyttänyt muutettuaan yhteen uuden naisystävänsä kanssa. Talo oli aivan ihana vanhan ajan Berkeley-style talo. Mikä parasta, tutustuimme myös vuokranantajiin, jotka olivat mielenkiintoisia tyyppejä. Puoliso osoittautua radikaalin feministisen lehden Mather Jones toimittajaksi. Lehti kunnostautui viime vuonna paljastamalla republikaanien presidenttiehdokkaan Mitt Romneyn mielipiteitä amerikkalaisten enemmistöstä ja naisista.

 

Jakamistalous perustuu luottamukseen

 Jakamistalouteen kulminoituu useita kehityslinjoja, jotka kirjoittajat kiteyttävät seuraaviin (vrt. s. 14)

  • Arvostusten siirtymä omistamisesta käyttöoikeuteen
  • Internetin mahdollistamat sosiaaliset verkostot ja markkinapaikat
  • Ekologisen kestävyyden tavoittelu
  • Kriittisyys kulutusta kohtaan ja säästämisen arvostus (ns. uusi normaali)
  • Jakamiseen liittyvät liiketoimintamahdollisuuden ja niihin sijoittaminen
  • Halua vapautua riippuvuudesta globaaleista jättiyrityksistä
  • Uusyhteisöllisyyden nousu yms.

 

Jakamistalouden takana on siis syvällisiä yhteiskunnallisia trendejä ja ilmiöitä. Kaikkein merkittävin taso on kansalaisten toiminta.  Aktiivisesta kansalaisuudesta on tullut modernien yhteiskuntien dynaaminen peruta. Kansalaiset haluavat ottaa aktiivisen roolin yhteiskunnassa ja vaikuttaa itseään ja yhteisöään koskeviin asioihin ja päätöksiin. Kansalaisyhteiskunta on jäsentynyt yhteisöllisesti eikä suinkaan individualistisesti kuten klassisen liberalismin edustajat ovat uskoneet. Ihmisille on äärimmäisen tärkeää kuuluminen erilaisiin yhteisöihin.

 

Jakamistalouden arvopohjan muodosta kaksi periaatetta: luottamus ja vastavuoroisuus. Luottamus on osa sosiaalista pääomaa. Suosikkiteoreetikkoni on tässä Nan Lin, joka määrittelee kirjassa Social Capital sosiaalisen pääoman niiksi voimavaroiksi, jotka on upotettu henkilön sosiaalisiin verkostoihin ja jotka on tarvittaessa mobilisoitavissa.

 

Vastavuoroisuus on reiluutta ja oikeudenmukaisuutta: Jos saat niin sinun on myös annettava. Akateemikko von Wrightin määritelmä oikeudenmukaisuudesta osuus asian ytimeen (Hyvän muunnelmat, 2001). Yhteiskunta antaa yksilöilleen paljon sellaista hyvää, jota ei yksin mitenkään voi saavuttaa. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että yksilö tekee yhteisölle kohtuullisia uhrauksia (kuten maksaa veroja) vastineeksi saamastaan hyvästä. Henkilö, joka ei tee näitä uhrauksia, on vapaamatkustaja ja nakertaa oikeudenmukaisen yhteiskunnan perustaa.

 

Jakamistalouden eräs suurimpia haasteita on luottamuksen saavuttaminen ja ylläpitäminen. Uusi jakamistalous elää netin varassa ja kautta. Netissä kommunikoidaan ihmisten kanssa, joita ei tunneta. Tätä kautta saavutettavuus paranee mutta nettikontaktointi luo myös ongelmia. Vaatii huomattavaa luottamusta lainata autonsa tuiki tuntemattomalle, saatikka sitten päästää outo typpi asumaan kotiinsa. Jakamistaloudesta saadut kokemukset ovat kuitenkin olleet voittopuolisesti myönteisiä. Mutta on aivan selvää, että tähän luottamuskysymykseen on vastattava ja että tähän tarpeeseen syntyy erilaisia ”luottamuspalveluja” - taustan tsekkausta yms.

 

Jakamistalouden merkitys

 

Ympäristökysymykset ovat ehdoton ykkönen merkitysten listassa.  Absoluuttisesti tavaran määrää on vähennettävä ja käyttöasetetta nostettava. Yksityishenkilöiden autot ovat 90% ajasta käyttämättä. Kun jokainen hankkii oman auton tällä kapasiteetilla, niin tarvitsemme 10 autoa sen sijaan että jakamalla selvittäisiin parilla autolla.

 

Kiinnostava näkökohta on jakamistalouden asettamat vaatimukset tuotteille. Niiden täytyy olla kestäviä ja helppokäyttöisiä. Jokainen tietää miten vaikeaa on käyttää outoa mikroaaltouunia tai puhelinta. Erilaiset muovista valmistetut vempaimet eivät kestä kovaa käyttö. Viime talvena moni pettyi muovisiin lumilapioihin, jotka murtuivat ensimmäisenä pakkaspäivänä.

 

Jakamistalous antaa monille hyvää täydennystä toimeentuloon. Ylimääräisen huoneen vuokraus voi olla pelastus perheen taloudelle, vaikka omasta asumismukavuudesta joutuukin tinkimään.

 

Jakamistalous on epäilemättä kiinnostava kohde verottajalle. Esimerkkinä olkoon aikapankit, joissa erilaisista työsuorituksista saa ”aikarahaa”, jolla voi sitten itse ostaa palveluita.

 

Yle uutiset kertoo 17.6.2013 seuraavaa:

”Verottaja on puuttumassa nopeasti suosiotaan kasvattaneeseen aikapankkitoimintaan. Tavoitteena on kerätä verotuloja netin kautta vaihdetuista työsuoritteista. Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan aikapankeissa piilee harmaan talouden riskejä. Aikapankkiaktiivit ovat aikeista ihmeissään.”

Tässä näemme valtiokeskeisen yhteiskunnan ongelmapuolia. Ihmisten vapaaehtoinen toimintaa alistetaan sääntelyyn ja tapetaan. Tämä tehdään väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Tämä periaate on täysin nurinkurinen: 1%:n väärinkäytösten takia 99%:n toimintaa säännellään ja vaikeutetaan.

 

Jakamistalous taloutena

 

Jakamistaloudella on kaksi toimintakenttää: toisaalta se on kansalaisten keskinäistä vastavuoroista vaihdantaa ja toisaalta se on liiketoimintaa. Näiden kahden kentän yhteen kietoutuminen tekee jakamistalouden kehittämisen vaikeaksi. Jos jakamistaloutta tarkastellaan liiketoiminnan kannalta, niin alue on erittäin lupaava. Siihen liittyy monia uuden talouden keskeisiä piirteitä, kuten avoimet innovaatiot, palvelut ja arvoverkostot. Näistä saa hyvän kuvan esimerkiksi Henry Chesbrougin kirjasta Open Services Innovation (2011).

 

Liiketoiminta tapahtuu yhä enemmän globaaleissa arvoverkostoissa, joissa on toimijoita ympäri maailmaa. Jokainen keskittyy omaan bisnekseensä ja kaikki tarpeeton ulkoistetaan ja hankitaan palveluina. Olkoon esimerkkinä auton renkaiden hankkiminen palveluna. Tällöin rengaspalvelua tarjoava yritys seuraa renkaiden kuntoa ja vaihtaa ne ajoissa. Leasing on yleistynyt ja sitä voidaan pitää jakamistalouden ilmentymänä.

 

Varsinaiset jakamistalouden yritykset ovat mielestäni kuitenkin ”people to people” bisneksessä. Tarkemmin sanoen yritykset ovat ketjussa C2B2C eli kuluttajat-yritys-kuluttajat eli yritys toimii kuluttajien välittäjänä ja yhteensaattajana.

 

Jakamistalouden varsinaiset yritykset ovat saaneet vuonna 2012 pääomasijoituksia 431 miljoonan dollarin edestä. Kokonaisuudessaan jakamistalouden liikevaihdon on arveltu nousevan 3,3 miljardiin dollariin vuoteen 2016 mennessä Yhdysvalloissa.

 

Jakamistalous on parhaimillaan kansan taloutta eli siis taloutta, jota kansa harjoitaa yhteistyössä ja hyödyntäen kansalaisten osaamista (ks. Metropolin hyvinvointi 2010). Tällainen kansan talous on "kansantalouden ulkopuolelle", riiippumattomana rahaperustaisisita markkinasuhteista. Tämä johdataakin meidän poliittisen taloustieteen ytimiin.

 

 

Jakamistalous poliittisen taloustieteen näkökulmasta

 

Kaikki Jakoon kirja ilmaisee perustavan kantansa iskevästi (s. 141):

 

"Keskeinen taloustieteellinen ongelma tämän päivän markkinatalouteen perustuvassa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ehkä olekaan se, miten niukat resurssit jaetaan, vaan se miten saatavilla olevat resurssit käytetään eniten hyvinvointia tuottavalla tavalla."

 

Tässä laajennetaan taloudellisen ajattelun paradigmaa. Perinteisen ja laajennetun näkemyksen erot ovat hienosti tiivistetty taulukkoon 5 (s. 142-143). En käy sitä nyt läpi, mutta nostettakoon esiin laajennetun näkemyksen perusperiaate jonka mukaan taloustiede tutkii ihmisten tarpeisiin vastaamisen prosesseja, ei ainoastaan valintoja ja resurssien niukkuutta (teesi 1).

 

Itse näen kolme kehitysskenaariota:

 

  1. Jakamistalous jää marginaaliseksi ilmiöksi, joka valtiovalta tukahduttaa verotuksella ja sääntelyllä tai jonka yritykset ottavat haltuun.
  2. Jakamistalous kasvaa merkittävästi ja sillä on tärkeä täydentävä rooli perinteisen markkinatalouden osana tai rinnalla
  3. Jakamistaloudesta tulee vallitseva paradigma ja talouden sektori, joka kehittyy vastaaman ihmisten hyvinvointitarpeisiin ja resurssien niukkuuteen (siirtymä "kansantaloudesta" kansan talouteen). 

 

Kolmas skenaario muistuttaa meitä marxilaisuudesta. Kaikki Jakoon vaikenee Marxin perinnöstä ja näin ehkä kannattaakin tehdä. Mutta Marxinsa nuorena lukeneena en malta olla tekemättä vertailuja.

 

Kommunistisen puolueen manifestissa (1847) Marx ja Engels kirjoittavat porvareille:

 

”Te kauhistettu sitä, että me tahdomme hävittää yksityisomistuksen. Mutta nykyisessä yhteiskunnassannehan sen jäsenistön yhdeksän kymmenesosan kohdalla yksityisomistus on hävitetty; se onkin olemassa juuri sen vuoksi, ettei sitä ole yhdeksää kymmenesosaa varten.”

2010-luvulla Marx muuttaisi jakosuhteet 1/99: 1 prosentti omistaa 99% omaisuudesta. Marxilaisuudessa omistamiseen liittyy luokkia ja valtasuhteita, joissa ne jotka omistavat, alistavat ne joilla ei ole omistusta, lisäarvon tuottajiksi omistajille. Siksi kommunismi hävittää luokat ja tämä on mahdollista vain hävittämällä omistusoikeus. Silloin siirrytään vaihdantatalouteen: kukin panostaa osaamisensa mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeensa mukaan.

 

En väitä että jakamistalous olisi lähelläkään kommunismia, mutta kommunismin ytimenä on käyttöoikeus omistusoikeuden sijaan. Onko marxilaisuus palaamassa?

 

Palaute: antti.hautamaki(at)kolumbus.fi

 

 

  

 

 


(c) 2007-2011 sustainableinnovation.fi | kestavainnovaatio.fi